Turun yliopiston tutkijat kuvasivat tieteelle uusia hyönteislajeja Amazonian sademetsistä
Turun yliopiston biodiversiteettitieteiden laitoksen tutkijat ovat kuvanneet kaksi tieteelle aiemmin tuntematonta loispistiäislajia läntisen Amazonian sademetsistä. Uudet lajit kuuluvat hyvin harvinaiseen Brachycyrtinae-alaheimoon, jonka ensimmäinen Suomessa havaittu edustaja löytyi viime vuonna Turun Skanssin biodiversiteettipuistosta.
Tuoreessa tutkimuksessa tutkijat selvittivät harvinaisen Brachycyrtinae-alaheimoon lukeutuvien loispistiäisten monimuotoisuutta poikkeuksellisen laajojen Amazoniasta ja Afrikasta kerättyjen kenttäaineistojen avulla.
Tutkimuksessa kuvattiin kaksi tieteelle uutta ja harvinaista lajia, Brachycyrtus granulatus ja Brachycyrtus politus, jotka löytyivät Perun ja Ecuadorin Amazonian alueelta.
Brachycyrtinae on pieni ja harvinainen hyönteisryhmä, johon kuuluvia lajeja tunnetaan vain muutamia kymmeniä maailmasta. Niiden biologiasta tiedetään vielä vähän. Todennäköisesti suuri osa lajeista loisii harsokorennoilla.
Alaheimoon kuuluvat lajit ovat värikkäitä ja niiden verkkosilmät ovat hyvin suuret.
– Suurin osa Brachycyrtus-lajeista elää tropiikissa, mutta lajeja esiintyy kuitenkin eri puolilla maailmaa, myös Euroopassa. Ensimmäinen Suomessa havaittu Brachycyrtus-laji löytyi viime vuonna Turusta kartoittaessamme Skanssin biodiversiteettipuiston hyönteislajeja, kertoo väitöskirjatutkija Emil Österman Turun yliopiston biodiversiteettitieteiden laitokselta.
Monien lajien levinneisyys luultua laajempi
Uusia Brachycyrtus-lajeja sekä niiden ekologiaa kuvaavassa tutkimuksessa tutkijat raportoivat samalla useita uusia havaintoja aiemmin tunnetuista lajeista eri puolilta trooppista Amerikkaa ja Afrikkaa.
Vaikka kyseessä on maailmanlaajuisesti esiintyvä hyönteisryhmä, se tunnetaan edelleen yllättävän huonosti. Brachycyrtus-loispistiäiset ovat luonnossa hyvin harvinaisia, mikä selittää tietoaukkoja.
– Löysimme tutkimuksessa kaksi uutta lajia ja samalla havaitsimme, että monien tunnettujen lajien levinneisyys on huomattavasti aiemmin arvioitua laajempi, Österman kertoo.
Lajien harvinaisuus selittää sen, että niitä ei ole aiemmin havaittu useimpien Amazonian tai Afrikan valtioiden alueelta.
Amazonian sademetsät ovat Afrikkaa lajirikkaampia
Tutkimuksessa verrattiin myös Brachycyrtinae-alaheimon paikallista lajirikkautta Perun Amazonian ja Ugandan trooppisisten metsien välillä.
Turun yliopiston aineistot mahdollistavat laajat mantereiden väliset vertailut, sillä näytteet on kerätty vuosien aikana Amazoniassa ja Afrikassa käyttäen samanlaisia kenttämenetelmiä. Tämä tekee aineistosta ainutlaatuisen tärkeitä, kun tutkijat yrittävät hahmottaa biodiversiteetin jakautumista eri eliömaantieteellisten alueiden välillä.
Tulosten mukaan Perun tutkimusalueilla esiintyi selvästi enemmän lajeja kuin Ugandassa. Havainto tukee tutkimusryhmän aikaisempia havaintoja siitä, että Keski- ja Etelä-Amerikan trooppiset alueet lukeutuvat maailman lajirikkaimpiin ekosysteemeihin.
– Tulokset osoittavat, kuinka paljon tuntematonta biodiversiteettiä trooppisissa sademetsissä edelleen esiintyy. Vaikka aineistomme perustuu vuosien aikana keräämiimme näytteisiin, lajeja löytyi edelleen lisää, eikä lajiston kartoitus ole läheskään valmis. Seuraavaksi suuntaamme kentälle läntiseen Amazoniaan lokakuussa, professori Ilari E. Sääksjärvi Turun yliopiston biodiversiteettitieteiden laitokselta sanoo.
Pitkäjänteinen kenttätyö tuottaa uutta tietoa, jota tarvitaan suojelussa
Tutkimus perustuu poikkeuksellisen laajoihin kenttäaineistoihin, joita Turun yliopiston biodiversiteettitieteiden laitoksen tutkijat ovat keränneet vuosien ajan Amazonian ja Afrikan trooppisissa metsissä.
Aineistoihin kuuluu pitkäkestoisia hyönteisseurantoja, joiden avulla tutkijat voivat tarkastella sekä lajiston monimuotoisuutta että lajien esiintymistä erilaisissa elinympäristöissä.
Samoista näytteistä voidaan tunnistaa uusia lajeja, tarkentaa lajien levinneisyystietoja sekä tuottaa uutta tietoa niiden ekologiasta, vuodenaikaisvaihtelusta ja elinympäristövaatimuksista.
– Pitkäjänteisesti kerätyt kenttäaineistot ovat biodiversiteettitutkimuksen perusta. Tämä tutkimus osoittaa, kuinka samasta aineistosta voidaan saada sekä taksonomista että ekologista tietoa. Tällainen tieto auttaa tunnistamaan luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä elinympäristöjä ja tukee niiden suojelua, Sääksjärvi kertoo.
Turun yliopiston biodiversiteettitieteiden laitos jatkaa loispistiäisten ja muun huonosti tunnetun eliölajiston tutkimusta niin Suomessa kuin trooppisillakin alueilla.
– Uusien lajien löytäminen on vain yksi osa biodiversiteettitutkimusta. Yhtä tärkeää on ymmärtää, missä lajit elävät, millaisissa ympäristöissä ne menestyvät ja miten ne reagoivat ihmisen ympäristössä aiheuttamiin muutoksiin. Tällainen tieto on keskeistä luonnon monimuotoisuuden suojelussa, Österman toteaa.
