Australia on kieltänyt sosiaalisen median käytön alle 16-vuotiailta. Päätös on merkittävä muutos maan tavassa käsitellä verkkoturvallisuutta. Turun yliopiston Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksen vieraileva tutkija Julie Blake pohtii, mitä kielto voi tarkoittaa Australian nuorille.
Julie Blake työskentelee postdoc-tutkijana Queenslandin yliopiston Child Health Research Centressä ja on INVEST-lippulaivan vierailevana tutkijana Turun yliopiston Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksessa. Epidemiologiaan ja mielenterveystutkimukseen kouluttautunut Blake tutkii, miten lapsuuden ja perheen olosuhteet muovaavat hyvinvointia läpi elämän.
Australian hallitus on 10.12. alkaen kieltänyt alle 16-vuotiaita käyttämästä somealustoja, kuten Instagramia, TikTokia ja YouTubea. Blaken mukaan kansalaisten reaktiot ovat jakautuneet jyrkästi.
– Aihe on todella kuuma ja ihmiset sekä kannattavat että vastustavat kieltoa. Australialaiset ymmärtävät, että some kehittyy nopeasti ja se voi altistaa nuoret haitallisille sisällöille ja käyttäytymiselle, kuten nettikiusaamiselle ja saalistavalle toiminnalle. Toisaalta moni ajattelee, että täyskiellosta tulee hankala toteuttaa, eikä se välttämättä ratkaise ongelmaa, Blake sanoo.
Blaken mukaan on todennäköistä, että nuoret löytävät keinoja kiertää ikärajoituksia. Silti osa vanhemmista suhtautuu kieltoon helpottuneina, sillä se antaa heille kaivattua tukea arjessa, jossa selkeät ohjeet ovat usein vähissä. Lakiin on helpompi nojata, mikä voi tehdä rajojen asettamisesta ja perustelemisesta yksinkertaisempaa monille vanhemmille.
Sosiaalisen median tutkimus avain nuorten hyvinvoinnin ymmärtämiseen
Blake on julkaissut yhdessä professoreiden André Souranderin ja James Scottin kanssa katsausartikkelin nuorten sosiaalisen median käytöstä. Aihe on noussut kansainväliseen keskusteluun Australian historiallisen päätöksen myötä.
– Nuorten somenkäyttö on iso kysymys myös Suomessa. On tärkeää, että tutkijat ja päättäjät seuraavat tarkasti, mitä Australiassa tapahtuu, ja mitä hyviä tai huonoja vaikutuksia kiellolla on, Andre Sourander sanoo.
Poliittisella tasolla kiellon tavoitteena on vähentää nuorten altistumista merkittäville mielenterveysriskeille. Somesta tehdään paljon tutkimusta, Blake ja Sourander huomauttavat, mutta tutkimus etenee silti hitaammin kuin teknologia, jota se yrittää arvioida.
– Nuorten mielenterveyden ymmärtäminen on tärkeää, sillä nuoruusvuodet vaikuttavat paljon myöhempään terveyteen. Some on nykyisin valtava osa nuorten arkea, ja siksi haluamme Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksessa tutkia, miten sosiaalinen media voi tukea nuorten hyvinvointia, millaisia haittoja sillä on ja miten voimme edistää nuorten terveellisempää digikäyttäytymistä, Sourander sanoo.
Kielto, jota tullaan tutkimaan pitkään
Iso kysymys on, mitä kielto lopulta saa aikaan.
– Koska tämä kielto on ensimmäinen laatuaan, vaikutuksia on mahdotonta ennustaa. On hyvin todennäköistä, että seuraukset ovat sekä myönteisiä että kielteisiä, Julie Blake arvioi.
Monet lakia kritisoineet näkevät täyskiellon karkeana työkaluna ja uskovat, että muut keinot voisivat olla tehokkaampia. Blake itse kannattaisi laajempaa kansanterveydellistä lähestymistapaa, kuten esimerkiksi parempaa mediakasvatusta vanhemmille, lapsille ja koko yhteisölle, toimivampia vanhempien valvontatyökaluja sekä yleistä älypuhelimen hankinnan myöhentämistä.
– Alustoja velvoitetaan raportoimaan suljetuista tileistä ja osoittamaan, että ne noudattavat lakia. Vastuu käytännön toimeenpanosta jää teknologiayrityksille. Samalla kouluille, perheille ja mielenterveyspalveluille on turvattava riittävät resurssit, jotta nuoret saavat tukea muutokseen, Blake sanoo.
Blaken mukaan Australian päätös merkitsee suurta käännettä, jota tullaan todennäköisesti tutkimaan vielä pitkään. Nähtäväksi jää, muodostuuko kiellosta kansainvälinen esimerkki vai varoittava tapaus.
Teksti ja kuva: Heikki Kettunen
