Tuore väitöskirjatutkimus osoittaa pitkäunisuuden ja univaikeuksien olevan yhteydessä heikompaan kognitioon myöhäisessä keski-iässä ja vanhuudessa. Eläkkeelle siirtymisen yhteydessä kognition osoitettiin hetkellisesti paranevan riippumatta muutoksista unessa.
Kognitiivisia toimintoja – kuten muistia, oppimista ja toiminnanohjausta – tarvitaan lähes kaikessa mitä teemme. Ikääntyessämme kognitiiviset toiminnot keskimäärin heikkenevät, ja toisaalta kognitiivisia toimintoja heikentävien muistisairauksien määrä on kasvussa väestön ikääntymisen myötä.
– Kognitiivisten toimintojen ylläpitäminen tukee arjessa suoriutumista läpi koko elämän, mutta korostuu vanhuudessa, väitöskirjatutkija Tea Teräs toteaa.
Nykyään on tiedossa useita kognitiivisia toimintoja heikentäviä tekijöitä – kuten runsas alkoholin käyttö ja epäterveellinen ruokavalio – sekä niitä parantavia tekijöitä – kuten liikunta ja sosiaaliset suhteet. Myös unen on aiemmassa tutkimuksessa osoitettu olevan yhteydessä kognitiivisiin toimintoihin, mutta tutkimus on edelleen ollut vajavaista.
Teräksen tuore väitöskirjatutkimus selvitti unen pituuden ja univaikeuksien yhteyttä kognitioon myöhäisessä keski-iässä ja vanhuudessa. Erityisenä painopisteenä olivat muutokset unessa ja kognitiossa eläköitymisen yhteydessä.
Tutkimus osoitti pitkäunisuuden (≥9 tuntia/yö) olevan yhteydessä heikompaan kognitioon verrattuna suositusten mukaan nukkumiseen (7–9 tuntia/yö). Myös vaikeus pysyä unessa ja virkistämätön uni olivat yhteydessä heikompaan kognitiivisten toimintojen tasoon.
– Nämä tulokset antavat viitettä, että suositusten mukaan nukkuminen toimisi myös kognitiivisia toimintoja suojaavana tekijänä, Teräs toteaa.
Siirtymä eläkkeelle paransi kognitiota
Eläkkeelle siirtymisen yhteydessä tutkimushenkilöiden kognitiivisen toiminnot – erityisesti oppiminen ja muisti – paranivat hetkellisesti. Aiempi tutkimus eläköitymisen vaikutuksesta kognitioon on keskittynyt eläköitymisen jälkeen tapahtuviin muutoksiin, eikä juuri eläköitymisen yhteydessä tapahtuvia muutoksia ole aiemmin tarkasteltu. Tutkimuksessa havaittu kognition paraneminen ei ollut riippuvainen unessa tapahtuvista muutoksista.
– Tämä tarkoittaa, että jokin estää työntekijöitä saavuttamasta täyttä kognitiivista kapasiteettiaan työelämän loppupuolella. Tämän muutoksen taustasyyn selvittäminen voisi mahdollistaa asiaan puuttumisen ja näin parantaa työntekijöiden kognitiivista kykyä jo työelämässä, Teräs kertoo.
Pidemmässä 16 vuoden seurannassa univaikeuksien muutokset olivat yhteydessä nopeampaan kognitiivisten toimintojen heikkenemiseen eläköityessä ja eläköitymisen jälkeen.
Väitöskirjatutkimus nostaa esiin suositusten mukaisesti nukkumisen roolin kognitiossa erityisesti myöhäiskeski-iässä ja vanhuudessa. Aiemmissa tutkimuksissa samanlainen yhteys on havaittu myös laajemmassa aikuisväestössä.
Väitöstilaisuus perjantaina 13. maaliskuuta
LL Tea Teräs esittää väitöskirjansa ”Sleep and Cognitive Function in Late Mid-Life and Old Age; Special Focus on the Retirement Transition” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 13.3.2026 klo 12.00 (Tyks T-sairaala, Haartman-luentosali, Hämeentie 11, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta.
Vastaväittäjänä toimii dosentti Eero Vuoksimaa (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Sari Stenholm (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kansanterveystiede.
Väittelijän yhteystiedot: tetukii@utu.fi,
