Liikkuminen on yhteydessä parempaan kykyyn käyttää rasvoja ja hiilihydraatteja energiantuottoon vähän liikkuvilla, ylipainoisilla aikuisilla, joilla on kohonnut diabetesriski, selviää Valtakunnallisen PET-keskuksen ja UKK-instituutin tutkimuksessa. Runsas istuminen puolestaan saattaa heikentää ravintoaineiden tehokasta hyödyntämistä.
Elintavat vaikuttavat rasva- ja sokeriaineenvaihduntaan. Vähäisen liikkumisen ja runsaan istumisen seurauksena aineenvaihdunta ja energiankulutus on tyypillisesti vähäistä, mikä johtaa ylipainon kertymiseen, jos samalla energiansaanti ravinnosta ylittää kulutuksen. Taustalla saattaa vaikuttaa myös heikentynyt aineenvaihdunnallinen joustavuus, joka kuvastaa kykyä hyödyntää ravinnosta saatavia energiaravintoaineita energiantuottoon.
– Normaalisti paastotilassa elimistö polttaa enemmän rasvaa kuin hiilihydraatteja. Terve elimistö kykenee lisäksi vaihtelemaan rasvan ja hiilihydraattien käytön välillä energiantarpeen ja sen mukaan, kumpaa on enemmän verenkierrossa saatavilla. Tällöin aineenvaihdunnallinen joustavuus on hyvä. Esimerkiksi ruokailun jälkeen ja kovatehoisen liikunnan aikana hiilihydraattien käyttö tehostuu ja rasvojen käyttö vähenee, kertoo väitöskirjatutkija Taru Garthwaite Turun yliopistosta.
– Aineenvaihdunnallisen joustavuuden ollessa puolestaan heikentynyt, elimistö ei kykene hyödyntämään energiaravintoaineita tehokkaasti, ja verensokeri ja rasva-arvot saattavat nousta. Lisäksi energiantuoton sijaan liiallinen rasva ja sokerit voivat ohjautua varastoitavaksi muun muassa keskivartalolihavuutena.
Keskivartalolihavuus ja häiriintynyt rasva- ja sokeriaineenvaihdunta liittyvät läheisesti myös heikentyneeseen insuliiniherkkyyteen, mikä puolestaan lisää tyypin 2 diabeteksen ja sydän- ja verisuonisairauksien riskiä.
– Liikuntaharjoittelun tiedetään olevan hyödyllistä painonhallinnassa ja diabetesriskin alentamisessa, mutta liikemittarilla mitatun arkiliikkumisen ja istumisen yhteyksiä niiden taustalla mahdollisesti vaikuttavaan aineenvaihdunnalliseen joustavuuteen ei ole ennen tutkittu, Garthwaite sanoo.
Valtakunnallisen PET-keskuksen ja UKK-instituutin tutkimuksessa selvitettiin paikallaanolon, liikkumisen ja kunnon yhteyksiä aineenvaihdunnalliseen joustavuuteen vähän liikkuvilla työikäisillä aikuisilla, joilla on ylipainoa ja kohonnut riski sairastua tyypin 2 diabetekseen sekä sydän- ja verisuonisairauksiin. Aineenvaihdunnallinen joustavuus määritettiin hengityksestä mitatun hapen ja hiilidioksidin perusteella levossa, sekä insuliinistimulaation ja polkupyöräkuntotestin aikana.
Liikkuminen ja istuminen yhteydessä erityisesti rasva-aineenvaihduntaan
Tutkimuksessa havaittiin, että kokonaisliikunnan määrä ja jo kevyt liikkuminen olivat yhteydessä parempaan aineenvaihdunnalliseen joustavuuteen. Lisäksi pidempi seisomiseen käytetty aika ja korkeampi päivittäinen askelmäärä olivat yhteydessä parempaan rasvanpolttoon paastotilassa.
Runsas istuminen puolestaan oli yhteydessä heikentyneeseen rasvanpolttoon ja aineenvaihdunnalliseen joustavuuteen. Lisäksi aineenvaihdunnallinen joustavuus oli huonompaa niillä, jotka istuivat yli 10 tuntia päivässä verrattuna vähemmän istuviin. Liikkumisella tai istumisella ei ollut yhteyksiä hiilihydraattien käyttöön, mutta parempi kestävyyskunto oli yhteydessä parempaan hiilihydraattien polttoon.
– Tämä viittaa siihen, että istumisen vähentäminen ja kevyenkin liikunnan lisääminen saattaa olla hyödyllistä energia-aineenvaihdunnan säätelyssä, erityisesti rasva-aineenvaihdunnan kannalta, sanoo Garthwaite.
– Voi olla, että tämä koskee kuitenkin vain niitä, jotka liikkuvat vähän ja joilla paino ja diabetesriski ovat jo koholla. Terveillä näistä keinoista ei välttämättä saa lisähyötyjä, ja aineenvaihdunnan tehostaminen vaatii todennäköisesti liikunnan määrän lisäämistä tai kovempitehoista liikuntaa, Garthwaite huomauttaa.
Tämän niin sanotun poikkileikkaustutkimuksen perusteella ei voida kuitenkaan vielä ennustaa syy-seuraussuhteita. Tutkijat ovatkin parasta aikaa selvittämässä, miten päivittäisen istumisajan vähentäminen tosiasiassa vaikuttaa aineenvaihdunnalliseen joustavuuteen kuuden kuukauden mittaisen tutkimusjakson aikana.
Tutkimus on julkaistu American Journal of Physiology-Endocrinology and Metabolism -lehdessä.
Lisätietoja:
Väitöskirjatutkija Taru Garthwaite
Valtakunnallinen PET-keskus, Turun yliopisto
taru.garthwaite@utu.fi
puh. 040 5121355
LJ Kuva: Pexels / Daniel Reche
