Kaksi norsua kärsät toisissaan kiinni.

Tutkijat eivät löytäneet yhteyttä aasiannorsujen sosiaalisuuden ja suolistoloisten määrän välillä

28.06.2022

Kansainvälinen tutkimusryhmä havaitsi, että aasiannorsuilla sosiaalisuus ei ole yhteydessä suolistoloistartuntoihin. Tutkijat tarkastelivat yksinäisiä ja erilaisissa ryhmissä eläviä norsuja, mutta sosiaalisuuteen liittyvillä eroilla ei ollut yhteyttä suolistoloisten määrään.

Ryhmissä elävillä eläimillä sosiaalisuuden ja ryhmän tiheyden oletetaan vaikuttavan eläinten riskiin saada tarttuva tauti ja loisten siirtymisen todennäköisyyteen. Viimeaikaiset tutkimukset kuitenkin viittaavat siihen, että sosiaalisuuden ja ryhmässä elämisen hyödyt voivat tasapainottaa tartunnasta koituvia haittoja, ja auttaa sosiaalisia yksilöitä taistelemaan tartuntaa vastaan.

– Aasiannorsut ovat yksi suurikokoisimmista ja pitkäikäisimmistä maalla elävistä nisäkkäistä, ja niillä on hyvin monimutkainen sosiaalinen elämä. Sosiaalisuuden ja loistartuntojen tutkimus on kuitenkin luonnossa villeinä elävillä aasiannorsuilla vaikeaa, ellei mahdotonta, niiden suurten elinpiirien ja tiheiden metsien takia, kertoo Turun yliopiston tutkijatohtori Martin Seltmann, joka on toinen tutkimuksen vastuukirjoittajista.

Tutkijat ottivat tutkimuksessa huomioon aasiannorsujen kolme erilaista sosiaalista piirrettä: norsujen taipumuksen olla yksin, ryhmäkoon sekä miten paljon samaa sukupuolta tai molempia sukupuolia norsuja ryhmässä oli.

– Tutkimme näitä erilaisia sosiaalisia piirteitä 71:llä aasiannorsulla, jotka elävät luonnollisessa elinympäristössä Myanmarissa. Nämä norsut työskentelevät tiikkipuuteollisuuden hyväksi, ja kuljettavat tukkeja tiheissä metsiköissä. Tämä on ainutlaatuinen tutkimusympäristö, joka mahdollistaa norsujen tutkimisen luonnossa yhdistettynä yksityiskohtaiseen tietoon niiden sosiaalisesta elämästä ja loistartunnoista, sanoo tutkimuksen toinen vastuukirjoittaja, tutkijatohtori Carly Lynsdale Helsingin yliopistosta.

Myanmarin työläisnorsujen sosiaalisten kontaktien määrä on jossain määrin rajattu työpäivien aikana. Tästä huolimatta norsut viettävät suuren osan ajastaan vapaina iltaisin, öisin ja loma-aikoina ja voivat ilmaista luonnollisia käyttäytymispiirteitä, mikä ei ole mahdollista esimerkiksi eläintarhoissa täysin vankeudessa elävillä norsuilla.

Neljä norsua kävelee peräkkäin, osalla on hoitaja selässään.

Norsut ja heidän hoitajansa matkalla töihin.

Lääkehoidolla on suuri vaikutus loistartuntoihin

Jokainen norsu työskentelee oman norsunhoitajan (engl. mahout) kanssa, ja tämä vuorovaikutussuhde voi kestää koko eliniän. Tämän vuoksi norsunhoitaja tuntee hyvin norsunsa tavat ja käytöksen ja voi antaa yksityiskohtaista tietoa norsun sosiaalisista suhteista toisten norsujen kanssa. 

Vuodesta 2014 vuoteen 2018 tutkijat keräsivät tietoa norsujen ystävistä, niiden työryhmän koosta sekä naaraiden ja urosten määrästä työryhmässä. Lisäksi tutkijat laskivat suolistoloisten munien määrän (sukkulamadot tai suolinkaiset) tuoreesta ulostenäytteestä jokaiselta norsulta. Munien määrä antaa luotettavan arvion loistartunnan vakavuudesta.

– Havaitsimme, että eläinlääkärin hoito loislääkkeillä vaikutti loisten määrään, eli mitä vähemmän aikaa hoidosta oli kulunut, sitä vähemmän loisia oli. Tässä ei tietenkään ole mitään yllättävää, ja tämä vain vahvistaa aikaisempia tutkimuslöydöksiä, mutta on hyvä nähdä, että hoito toimii ja parantaa norsujen terveyttä. Kun tutkimuksessa huomioitiin loislääkityksen ajankohta, emme löytäneet mitään yhteyksiä sosiaalisten piirteiden ja loistartunnan vakavuuden välillä, kertoo Seltmann.

Vaikka tutkimuksessa ei löydetty yhteyttä sosiaalisuuden ja loistartuntojen välillä, yhä useampi tutkimus puoltaa näkökulmaa, jonka mukaan tartunnan haitat voivat vähentyä sosiaalisuuden edistämien vastustus- tai sietokykymekanismien avulla.

Syyt siihen, miksi tutkimuksessa ei löydetty yhteyttä sosiaalisuuden ja tartuntojen välillä, jäivät epäselviksi. Tutkijoiden mukaan tutkimus tuo kuitenkin lisäarvoa suuremmassa mittakaavassa – erityisesti siihen, miten sosiaaliset suhteet voivat laskea tai kasvattaa tartunnanriskiä ryhmässä elävillä eläimillä.

– Myanmarin työläisnorsut elävät liikkuvissa työryhmissä ilman suurta kilpailua ja hierarkiaa, mikä voi tarkoittaa sitä, että suolistoloiset eivät ole suuri sosiaalisuuden kustannus norsuille tai että sosiaalisuuden ja ryhmässä elämisen terveysvaikutukset pienentävät näitä kustannuksia enemmän kuin muilla eläimillä. Lisäksi voi olla, että joitain lieviä yhteyksiä sosiaalisuuden ja tartuntojen välillä on, mutta tutkimusasetelma ei pystynyt näitä yhteyksiä tunnistamaan, Lynsdale sanoo.

Tutkimuksen tulokset korostavat tarvetta tarkemmille tutkimuksille, joissa selvitetään, miten sosiaalisuus vähentää tai lisää tartuntoja erilaisissa ympäristöissä ja tilanteissa. Tutkijoiden mukaan tämä auttaa ymmärtämään, millaiset mekanismit toimivat näiden yhteyksien taustalla.

> Tutkimus on julkaistu kokoelmassa “Sociality and Disease” Behavioural Ecology and Sociobiology -lehdessä

Lisätietoja:

Tutkijatohtori Martin Seltmann, martin.seltmann@utu.fi, p. +358294504256

Tutkijatohtori Carly Lynsdale, clynsdale@gmail.com

Lisää tietoa tutkimusprojektista: http://elephant-project.science/

Kuvat medialle

Media voi hyödyntää vapaasti oheisia kuvia aiheeseen liittyvässä uutisoinnissaan. Mainitsethan kuvan yhteydessä kuvaajan nimen.

> Kaksi norsua vuorovaikuttamassa keskenään (Kuva: John Jackson)

> Norsut ja heidän hoitajansa matkalla töihin (Kuva: Carly Lynsdale)

> Video: suolistoloisen toukkamuna, jota havaitaan yleisesti norsujen ulosteessa (Video: Carly Lynsdale)

Luotu 28.06.2022 | Muokattu 28.06.2022