Norsunpoikaset kylpemässä

Sosiaalisen elämän piirteet ovat yhteydessä aasiannorsujen stressitasoihin

14.03.2022

Kansainvälinen tutkimusryhmä havaitsi, että erilaiset sosiaalisuuden piirteet ovat yhteydessä aasiannorsujen stressihormonitasoihin. Urosnorsuilla esimerkiksi yksinäisyys nosti stressitasoa, naarasnorsuilla taas poikasten läsnäolo laski stressiä. 
 

Sosiaalinen käyttäytyminen on tavallista ryhmässä elävillä eläimillä. Ihmisillä vahvat sosiaaliset suhteet ja ystävät voivat parantaa yksilön terveyttä, pidentää elinikää, laskea sairastumisen riskiä ja vaikuttaa todennäköisyyteen perustaa perhe ja hankkia lapsia. Näiden yhteyksien taustamekanismina voi toimia alhaisempi glukokortikoidipitoisuus elimistössä, toisin sanoen alhaisempi stressihormonitaso. 

Mutta miten sosiaalisuus on yhteydessä stressiin muilla lajeilla? Pitkäikäisten eläinten sosiaalisuuden tutkimus on toistaiseksi keskittynyt ihmisiin ja muihin kädellisiin. Aasiannorsut ovat yksi suurikokoisimmista ja pitkäikäisimmistä maalla elävistä nisäkkäistä, ja niillä on hyvin monimutkainen sosiaalinen elämä. 

– Tutkimme neljää eri sosiaalista piirrettä 95:llä aasiannorsulla, jotka elävät luonnollisessa elinympäristössä Myanmarissa. Nämä norsut työskentelevät tiikkipuuteollisuuden hyväksi, ja kuljettavat tukkeja tiheissä metsiköissä. Ne viettävät kuitenkin suuren osan ajastaan vapaina ja voivat ilmaista luonnollisia käyttäytymispiirteitä, mikä ei ole mahdollista esimerkiksi eläintarhoissa täysin vankeudessa elävillä norsuilla. Tämä on ainutlaatuinen tutkimusympäristö, joka mahdollistaa norsujen tutkimuksen luonnossa yhdistettynä yksityiskohtaiseen tietoon niiden sosiaalisesta elämästä, sanoo tutkimuksen ensimmäinen kirjoittaja, tutkijatohtori Martin Seltmann.

Kuten ihmisillä, yksinäisyys lisää stressiä myös norsuilla 

Jokainen norsu työskentelee oman norsunhoitajan (engl. mahout) kanssa, ja tämä vuorovaikutussuhde voi kestää koko eliniän. Tämän vuoksi jokainen norsunajaja tuntee hyvin norsunsa tavat ja käytöksen ja voi antaa yksityiskohtaista tietoa norsun sosiaalisista suhteista toisten norsujen kanssa. 

Vuodesta 2014 vuoteen 2018 tutkijat keräsivät tietoa norsujen ystävistä sekä niiden  työryhmän koosta, naaraiden ja urosten määrästä sekä poikasten läsnäolosta ryhmässä. Lisäksi tutkijat mittasivat stressihormonien määrän jokaisen norsun ulostenäytteestä.

–  Havaitsimme, että urosnorsujen stressitasot ovat korkeammat, kun niillä ei ole ystäviä ja kun ne oleskelevat sosiaalisissa ryhmissä, joissa on enemmän uroksia kuin naaraita. Naarasnorsujen stressitasot ovat taas matalammat, kun niiden sosiaalisissa ryhmissä on poikasia mukana. Sosiaalisen ryhmän koko ei ole yhteydessä urosten eikä naaraiden stressitasoihin, kertovat Martin Seltmann sekä tutkimuksessa mukana ollut professori Virpi Lummaa.

Naarasnorsu ja poikanen palaavat metsään työpäivän jälkeen
Naarasnorsu ja poikanen palaavat metsään työpäivän jälkeen (kuva: Jennie Crawley)

Tutkimusryhmä odotti myös, että yksinäiset naarat olisivat olleet stressaantuneempia kuin sosiaalisia suhteita omaavat naaraat, koska villit naaraat viettävät elämänsä  muiden sukulaisnaaraiden kanssa. Tutkijat epäilevät, että työnorsuille sosiaaliset suhteet voivat olla uroksille tärkeämpiä kuin aidosti villeinä eläessä. Yksinäiset naaraat voivat kyetä uroksia paremmin olemaan vuorovaikutuksessa toisten yksilöiden kanssa, vaikka niillä ei olisikaan vahvoja sosiaalisia suhteita, minkä vuoksi naaraat eivät olisi niin stressaantuneita kuin urokset. 

Tutkimuksen tulokset korostavat sosiaalisen elämän merkitystä norsujen fysiologisille toiminnoille, mikä voi selittää sosiaalisten suhteiden monenlaisia hyötyjä. Tulokset voivat myös auttaa kehittämään erilaisia menetelmiä vankeudessa elävien sosiaalisten eläimien hyvinvoinnin ylläpidossa ja parantamisessa.

Tutkimus on julkaistu General and Comparative Endocrinology -lehdessä: https://doi.org/10.1016/j.ygcen.2022.113990
 

Luotu 14.03.2022 | Muokattu 14.03.2022