Tutkijat löysivät uusia tarantulalajeja, jotka ovat niin aggressiivisia, että uroksille on kehittynyt parittelusta selviytymiseksi ennätyspitkät sukuelimet.
Turun yliopiston johtama kansainvälinen tutkijaryhmä on löytänyt Arabian niemimaalta ja Afrikan sarvesta neljä uutta tarantulalajia, jotka poikkeavat merkittävästi muista tarantuloista.
– Rakenteensa ja geneettisten piirteidensä perusteella nämä lajit eroavat niin paljon lähimmistä sukulaisistaan, että meidän piti nimetä kokonaan uusi suku niiden luokittelua varten. Annoimme uudelle suvulle nimen Satyrex, kertoo tutkimusta johtanut tohtori Alireza Zamani Turun yliopistosta.
Suvun nimi on yhdistelmä sanoista Satyyri ja rex. Satyyri on kreikkalaisesta mytologiasta peräisin oleva hahmo, osittain ihminen ja osittain eläin, jolla on poikkeuksellisen suuret sukuelimet. Latinankielinen sana rex taas tarkoittaa kuningasta.
Miksi nimeen valikoituivat juuri satyyri ja kuningas?
– Näiden hämähäkkien uroksilla on kaikista tunnetuista tarantuloista pisimmät palpit, eli leukaraajat, jotka ovat hämähäkin paritteluelimet. Alustava olettamuksemme on, että pitkät palpit saattavat auttaa urosta pysymään turvallisemmalla etäisyydellä parittelun aikana ja siten auttavat sitä välttämään erittäin aggressiivisen naaraan hyökkäyksen ja syödyksi tulemisen, Zamani selittää.
Satyrex-suvun suurin laji on Satyrex ferox, jonka jalkojen kärkiväli on noin 14 senttimetriä, ja sen urospalppi voi olla jopa 5 senttimetrin pituinen, mikä on lähes neljä kertaa pidempi kuin hämähäkin vartalon etuosa ja melkein yhtä pitkä kuin sen pisimmät jalat. Tyypillinen palpin pituus tarantuloilla on 1,5-2 kertaa etuvartalon pituus.
– Nimi ferox tarkoittaa hurjaa, mikä sopii hyvin tälle lajille, joka on erittäin puolustautuva. Pienimmästäkin häiriöstä se nostaa eturaajansa uhkaavaan asentoon ja tuottaa kovan sihisevän äänen hankaamalla eturaajojen tyviosien erikoiskarvoja toisiaan vasten, Zamani kertoo.
Suvun muille tarantuloille tutkijat antoivat nimeksi S. arabicus ja S. somalicus, lajien alkuperäalueiden mukaan, ja S. speciosus sai nimensä kirkkaasta ja kauniista väristään.
Uuteen sukuun kuuluu myös vanhempi laji, S. longimanus, joka kuvattiin alun perin Jemenistä vuonna 1903 ja sijoitettiin aiemmin eri sukuun.
– Satyrex longimanus, jolla myös on pitkänomainen palppi, luokiteltiin aiemmin Monocentropus-sukuun, jossa tarantuloiden urospalpin pituus on vain noin 1,6 kertaa selkäkilven pituus. S. longimanuksen ja neljän äskettäin kuvatun lajin paljon pidemmät palpit olivat tärkein syy, kun päätimme perustaa näille hämähäkeille uuden suvun sen sijaan, että olisimme sijoittaneet ne Monocentropukseen, Zamani sanoo.
Kaikki tämän suvun lajit ovat fossoriaalisia, eli ne elävät maan alla, joko pensaiden juurella tai kivien välissä olevissa koloissa.
Tutkimus julkaistiin ZooKeys-lehdessä heinäkuussa.
