Kasvatuksen kontekstissa sosiologian erityisenä tehtävänä on tehdä näkyväksi yhteiskunnan rakenteita. Se muistuttaa siitä, että opiskelijat eivät ole vain neutraaleja yksilöitä, vaan heidän välillään on eroja ja mahdollisesti myös eriarvoisuutta. Sosiologia ei muistuta eroista ilkeyttään, vaan tarjotakseen välineitä kasvatuksen kriittiseen tarkasteluun ja sen kehittämiseen tasa-arvoisemmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi.
Tärkeimpiä näistä välineistä ovat tieteenalan piirissä kehitellyt klassiset käsitteet, kuten yhteiskuntaluokka ja sosiaalinen liikkuvuus sekä käsitteiden myötä avautuva näkökulma kasvatuksen yhteiskunnallisiin kytköksiin. Sosiologia kutsuu epäilemään ja kysymään asioita, jotka jäävät muuten huomiotta. Näitä kysymyksiä ovat esimerkiksi: mitä piiloisia tarkoitusperiä koulutus palvelee, ovatko koulutuspolut yhtäläisesti mahdollisia eri ihmisryhmille, ja miten koulu pedagogisena koneena jäsentää nuorten elämänkulkua.
Sosiologista tutkimusta ohjaa usein kaksi motiivia: tutkimus kohdistuu ilmiöihin, joita pidetään yhteiskunnallisina ongelmina ja tutkimuskatse kohdistetaan valtavirran sijasta marginaaliin ja ulkopuolisuuteen. Nämä motiivit ovat olleet myös monen oman kasvatukseen ja koulutukseen liittyvän tutkimukseni taustalla.
Valtaosa nuorista tunnistaa yhteiskuntaluokan ja kielenkäytön yhteyden
Kieltä ja luokkaa tutkivassa hankkeessamme teimme sosiolingvistien kanssa haastatteluja, joissa eri ikäisiltä ihmisiltä tiedusteltiin heidän käsityksiään yhteiskuntaluokasta ja sen yhteydestä kielenkäyttöön. Erityinen mielenkiintoni on ollut haastatteluissa, jotka tehtiin toisen asteen koulutuksessa eli ammatillisissa oppilaitoksissa ja lukioissa.
Vaikka moni nuori totesi, että heiltä ei aiemmin ole kysytty yhteiskuntaluokasta, saati sen yhteydestä kielenkäyttöön, valtaosa tunnisti luokkaerot ja teki erilaisia oletuksia siitä, miten kieli heijastaa luokkasuhteita.
Kaikki nuoret arvostivat tilannetajua kielenkäytössä: kiroilua on hillittävä, mutta niin on myös sivistyneisyyden osoittamista. Erityisesti lukiolaiset paheksuivat liiallista sivistyssanojen käyttöä, jonka he tulkitsivat yliyrittämisenä ja pyrkimyksenä peitellä omaa tietämättömyyttään.
Sukupuoli jäsentää nuorten elämää – tytöt kokevat enemmän häirintää
Väitöskirjani käsitteli sukupuolista häirintää yhteiskunnallisena ongelmana erityisesti nuorten näkökulmasta. Kysyin yhdeksäsluokkalaisilta tytöiltä ja pojilta, missä menee miellyttävän ja epämiellyttävän sukupuolisen huomion raja koulussa ja koulun ulkopuolella.
Kuten arvata saattaa, mitään ehdotonta rajaa ei löytynyt. Tilanteiden tulkinnat eivät riippuneet vain teosta, vaan vaihtelivat teon ajan, paikan ja tilanteen osapuolten ominaisuuksien mukaan, kuitenkin useimmiten niin, että tytöt olivat häirinnän kohteita ja heidän vastuulleen lankesivat häirinnän sietäminen, ymmärtäminen, välttely ja valitettavan usein myös häpeä.
Sukupuoli jäsensi nuorten elämää 2000-luvun alussa ja se tekee sitä edelleen. Samaten koulut ovat edelleen keskeisiä paikkoja sukupuolen ja sen moninaisuuden ymmärtämiselle ja sukupuolisuhteiden opettelulle ja kouluilla on myös tärkeä rooli sukupuolisen häirinnän taustalla olevien ajattelumallien purkamisessa.
Tutkijan on tiedostettava myös oma luokka-asemansa
Olen kartoittanut joustavan perusopetuksen luokilla opiskelevien nuorten koulutuspolkuja elämäkerrallisten haastattelujen avulla ja pyytänyt heitä kuvittelemaan tulevaisuuden koulutusnäkymiä. Ei ole ehkä yllätys, että työelämäpainotteinen joustava perusopetus ohjasi nuoria ammatilliseen koulutukseen ja työväenluokkaiseen tulevaisuuteen.
Huomionarvoista on kuitenkin se, että nämä toiveet olivat sekä nuorten että heidän vanhempiensa näkökulmasta mielekkäitä ja usein innostaviakin. Tämä on olennaista muistaa, sillä julkisessa ja jopa tieteellisessä keskustelussa ammatillinen koulutus ja työväenluokkaisuus esitetään vähempiarvoisena tai kytketään automaattisesti huono-osaisuuteen.
Samalla kun on tärkeää olla kriittinen koulutusinstituutioita kohtaan siitä, että ne ohjaavat nuoria kahteen eriytyneeseen suuntaan, määrittelemään itsensä joko lukijoiksi tai tekijöiksi, tutkijoiden on syytä olla tietoisia keskiluokkaisista lähtökohdistaan ja olettamistaan, jotta he eivät osallistuisi uusintamaan eri koulutuspolkujen arvostus- ja valta-asetelmia.
Nuoria kuuntelemalla voidaan tunnistaa kasvatusinstituutioiden ongelmakohtia
Koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevien nuorten aikuisten parissa tehdyissä tutkimuksissani on korostunut kivulias suhde koulutukseen, ymmärrys koulutuksen tarpeellisuudesta ja samaan aikaan huoli omasta jaksamisesta ja tuen riittävyydestä sekä pelko epäonnistumisesta.
Nuorten aikuisten velvollisuus hankkia toisen asteen tutkinto on ollut vahva jo ennen oppivelvollisuuden laajentamistakin, mutta koulutuksen ja työelämän ulkopuolisilla nuorilla oman hyvinvoinnin kohentaminen on ollut edellytys koulutukseen hakeutumiselle. Nuorten näkökulmasta palvelut eivät ole aina pystyneet kuuntelemaan, saati vastaamaan tähän tarpeeseen.
Suomalaisessa hyvinvointivaltiossa voidaan hyvin puhua institutionalisoituneesta nuoruudesta sillä nuoruus ja nuori aikuisuus ovat vahvasti institutionaalisten velvollisuuksien kehystämiä. Sekä joustavan perusopetuksen luokilla opiskelevilla että työn ja koulutuksen ulkopuolella olevilla on todennäköisesti ollut kahnausta kasvatusinstituutioiden kanssa. Heidät on saatettu leimata häiriköiksi tai vaikeiksi oppilaiksi, jotka tarvitsevat intensiivistä tukea pystyäkseen etenemään koulutuspolulla yhteiskunnan odotusten mukaisesti.
Koska nuorten ja instituutioiden välisissä konfliktitilanteissa huomio kohdistuu helposti yksilöihin ja heidän väitettyyn ongelmallisuuteensa, tarvitaan nuorisolähtöistä tutkimusta laajentamaan näkökulmaa ja tarkastelemaan yksilön sijasta nuorten ja instituutioiden välistä suhdetta ja sen ongelmia. Nuorten näkökulman tavoittaminen on perusteltua myös siksi, että sen kautta voidaan paikantaa institutionaalisten toimintatapojen kipukohtia ja kehittämistä vaativia käytäntöjä.
Sanna Aaltonen
Kirjoittaja on kasvatussosiologian professori. Puheenvuoro pohjautuu hänen 2.12.2025 pitämäänsä professoriluentoon.
