Yhteistyö kahden eri tieteenalan välillä avaa uusia näkökulmia lähihoitajakoulutuksen tutkimukseen.
Väitöskirjatutkija, TtM Mika Alhonkoski syventyi väitöskirjassaan 3D-teknologian käyttöön lähihoitajakoulutuksessa. Vaikka väitöstutkimuksen alana on hoitotiede, Alhonkosken kiinnostus oli nimenomaan pedagogiassa – tästä syystä myös kasvatustieteen näkökulma on voimakkaasti esillä tutkimuksessa.
Väitöskirjan ohjaajina toimivat professori emerita Leena Salminen lääketieteellisestä tiedekunnasta ja professori Marjaana Veermans kasvatustieteiden tiedekunnasta. Salmisen mukaan Alhonkosken väitöstutkimus on loistava esimerkki siitä, miten teknologisia ratkaisuja voidaan hyödyntää terveysalan koulutuksessa.
– Tässä tutkimuksessa ei menty teknologia edellä, vaan sitä hyödynnettiin opetuksen sisällön oppimisessa, opiskelijoiden motivoinnissa ja työelämätaitojen oppimisessa. Teknologian käyttöä mietittiin koko ajan pedagogisesta näkökulmasta ja erityisesti terveyspedagogisesta näkökulmasta, koska oli kyseessä lähihoitajakoulutus ja hoitotyön oppiminen. Tässä väitöskirjassa hyödynnettiin sekä hoito- että kasvatustieteen tietoperustaa, hän kertoo.
Veermans sanoo väitöskirjaprosessiin olleen hyvin mielenkiintoinen, sillä he pääsivät jatkuvasti tutustumaan toisen tieteenalan käytäntöihin ja merkityksiin.
– Yhteiset ohjaustilanteet ovat olleet hyvin keskustelevia, ja asioista on puhuttu hyvinkin monesta näkökulmasta: sekä teoreettisista että metodologisista. Prosessin aikana keskustelimme myös tieteenalojen ohjauksen käytänteistä. Tuntuu, että prosessissa on itsekin oppinut paljon.
Eri tieteenalat täydensivät toisiaan
Hoitotiede ja kasvatustiede tarjosivat Alhonkosken tutkimukseen kaksi eri lähestymistapaa: hoitotieteen ihmiskeskeisyys ja sitä kautta keskeisempi näkökulma esimerkiksi vaikuttavuuteen loi tutkimukseen progressiota ja ihmisten, niin opettajien kuin opiskelijoiden, näkökulman syvällisempää analyysia suhteessa esimerkiksi terveyteen.
– Toisaalta kasvatustieteen kautta opin arvioimaan opetusta nimenomaan pedagogian näkökulmasta ja ottamaan askeleita taaksepäin ja tarkastelemaan opetusta esimerkiksi sen rakenteiden, en vain ihmisten tai menetelmien, kautta, hän sanoo.
Alhonkosken mukaan ammatillista lähihoitajakoulutusta tutkitaan aivan liian vähän suhteessa esimerkiksi sairaanhoitajan korkeakoulutukseen – väitöskirja onkin askel hoitotieteelle muistaa myös kyseinen koulutusaste. Leena Salminen on samoilla linjoilla.
– Hoitotieteessä tehdään valitettavan vähän ammatillisen peruskoulutuksen tutkimusta, jota taas kasvatustiede näyttää tekevän enemmän. Myös julkaisukanavia on enemmän. Toivottavasti tämä tutkimus lisännee kiinnostusta ammatillisen koulutuksen tutkimiseen ja myös yhteistyöhön, Salminen kertoo.
Monitieteisyys vahvistaa tutkimuksen vaikuttavuutta
Tieteenalojen välisellä yhteistyöllä on monia positiivisia vaikutuksia. Marjaana Veermansin mukaan se auttaa muun muassa näkemään tutkittavan ilmiön monipuolisemmin, jolloin myös tiedon soveltamisala laajenee.
Mika Alhonkosken mukaan hoitotieteen ja kasvatustieteen yhteistyö voi parantaa merkittävästi molempien tieteiden vaikuttavuutta niin pedagogisessa kuin tutkimusmetodologisessa mielessä.
– Tämänlainen yhteistyö lisää mielestäni myös resurssien kohdentamisen tehokkuutta, kun opiskelija saa mahdollisuuden monipuolisempiin verkostoihin tai vaikka ihan jatkoseminaareihin, Alhonkoski sanoo.
***
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta.
Vastaväittäjänä toimii professori Marco Tomietto (Northumbrian yliopisto, Yhdistynyt kuningaskunta) ja kustoksena professori emerita Leena Salminen (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on hoitotiede.
