Esihistorian elävöittäminen avaa mahdollisuuksia matkailutoiminnalle ja tuo arkeologisen kulttuuriperinnön lähemmäs ihmisten arkea (Väitös: FM Maija Mäki, 28.11.2020, etnologia)

FM Maija Mäki selvitti Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassaan, miten arkeologista kulttuuriperintöä on tuotteistettu matkailuun 2000-luvun Suomessa ja millaista matkailu tulevaisuudessa voisi olla. Tutkimus osoitti, että arkeologisille maastokohteille suuntautuvaa matkailua tulee kehittää paikallislähtöisesti ja että se vaatii monialaista yhteistyötä. Kuntien tuki on kohteille tärkeää, mutta matkailun kehittämisessä keskiöön nousevat pienyritykset. 

Väitöstutkimuksessa selvisi, että muinaisjäännöksille kohdistuva hoitotyö toimii matkailun mahdollistajana. Mäki perehtyi muinaisjäännösten hoitotyön vaiheisiin lounaisessa Suomessa ja Pirkanmaalta lähtöisin olevaan, vapaaehtoistyöhön perustuvaan Adoptoi monumentti -toimintaan esimerkkinä uudenlaisista hoitotyöhön liittyvistä toimintamalleista.

– Arkeologian harrastaminen ja vapaaehtoistyön muodot tukevat arkeologista tutkimustyötä, mutta ne toimivat myös matkailutyön inspiraationa. Tutkimukseni osoitti, että esihistorian elävöittämisen keinot, kuten esimerkiksi muinaistekniikat ja niiden soveltaminen, ovat esihistoriamatkailutoiminnan ydintä. Toiminnan tulee myös olla paikallislähtöistä ja sen pitää perustua eri toimijoiden väliseen yhteistyöhön, Mäki toteaa.

Esihistoria matkailuinnovaatioiden innoittajana

Esihistoriakohteet, joihin Mäki tutkimuksessaan perehtyi, ovat Euran Naurava lohikäärme, Liedon Nautelankosken museo sekä Yli-Iin Kierikkikeskus. Tutkimuksessa muisteltiin lisäksi haastateltavien kokemusten kautta toimintansa lopettaneiden esihistoriakeskusten, Laitilan Untamalan arkeologisen opastuskeskuksen sekä Suomusjärvellä sijainneen Kivikausikeskus RIRAn, vaiheita. Mäki haastatteli yhteensä 35 arkeologisen kulttuuriperinnön suojelun, hoidon ja tuotteistamisen ammattilaista.

– Tutustuin kenttätöiden aikana monenlaisiin kohteisiin, joiden kautta esille nousi matkailun mahdollisuuksia ja uhkia. Pyrin löytämään hyviä toimintamalleja sekä matkailuinnovaatioita, joita voisi soveltaa laajemmin alan kehittämisessä, Mäki kertoo.

Väittelijälle muodostui kuva monipuolisesta ja haastavasta työkentästä, jolle matkailutoiminta antaa uusia merkityksiä.

– Esihistorian elävöittäminen vaatii monipuolista osaamista ja matkailutoiminta jatkuvaa uudistumista. Suunnitelmallinen ja pitkäjänteinen matkailun kehittämistyö suuntautuu pitkälle tulevaisuuteen, Mäki luonnehtii.

Kulttuuriperintötyö on tulevaisuuden tekemistä

Tutkimuksessa selvisi, että arkeologisen kulttuuriperinnön parissa toimiminen sisältää niin menneisyyteen kuin nykyisyyteen ja tulevaisuuteenkin suuntaavia ulottuvuuksia.

– Arkeologisessa kulttuuriperintötyössä pyritään ymmärtämään menneisyyttä. Samanaikaisesti se on lisäksi aktiivista nykyhetkessä tehtävää identiteettityötä, jossa on mukana myös tahtoa ja kykyä vaikuttaa tulevaisuuteen, Mäki kuvailee.

Väitöstutkimuksessa luodut matkailun tulevaisuuskuvat konkretisoivat haastateltavien esittämiä ajatuksia tulevaisuudesta.

– Parhaimmillaan arkeologinen kulttuuriperintö nähdään hyvän arkiympäristön lähteenä ja lähimatkailun resurssina. Matkailun kehittämistyötä kuitenkin uhkaavat monin paikoin arkeologisten maastokohteiden hoidon heikkeneminen ja resurssien vähäisyys, Mäki jatkaa.

Mäen tutkimus osoitti selvästi, että ihmisten kiinnostus arkeologiaa ja esihistoriaa kohtaan tulee kasvamaan.

–  Koronapandemian aika on lisännyt entisestään kiinnostusta lähimatkailua kohtaan. Lähiympäristömme arkeologiset maastokohteet oikein odottavat löytäjiään. Toivon, että tämä aika paitsi toisi kohteet lähemmäksi arkeamme myös auttaisi luomaan yhä parempia edellytyksiä arkeologisten maastokohteiden säilyttämiselle, tutkimiselle ja matkailulliselle hyödyntämiselle, Mäki pohtii.

***

FM Maija Mäki esittää väitöskirjansa ”Polkuja esihistoriasta tulevaisuuksiin. Matkailun tulevaisuuksia ja toimijoita arkeologisilla maastokohteilla” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 28.11. klo 12.00 (Turun yliopisto, Educarium, Edu 1 -luentosali, Assistentinkatu 5, Turku).

Vastaväittäjinä toimivat dosentti Pauliina Latvala-Harvilahti (Helsingin yliopisto) ja dosentti Sanna Lillbroända-Annala (Åbo Akademi). Kustoksena toimii professori Helena Ruotsala (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on etnologia.

Koronavirustilanteen vuoksi väitöstilaisuuden yleisömäärä paikan päällä on korkeintaan 50 henkilöä. Yleisön on mahdollista seurata väitöstä etäyhteyden kautta: https://utu.zoom.us/j/62241752093

Turun yliopisto seuraa aktiivisesti koronavirustilannetta ja viranomaisten ohjeita. Yliopisto päivittää ohjeitaan tilanteen mukaan. Ohjeet ja linkit löytyvät osoitteesta: utu.fi/koronavirus

Väittelijän kuva

Väitöskirja on julkaistu sähköisesti UTUPubissa.

Luotu 18.11.2020 | Muokattu 19.11.2020