Tuoreessa väitöstutkimuksessa yhdistettiin aiemmin kerättyjä aivokuvia poikkeuksellisen laajaksi aineistoksi dopamiinitoiminnan tarkasteluun. Parkinsonin tauti oli selvästi yhteydessä madaltuneeseen dopamiinitoimintaan, kun taas muissa tarkastelluissa ryhmissä lepotilan reseptoritiheys ei eronnut verrokeista. Lisäksi ikä ja sukupuoli vaikuttivat dopamiinitoimintaan.
Dopamiini on aivoissamme vaikuttava hermovälittäjäaine. Se säätelee tahdonalaista liikettä, minkä ansiosta voimme sulavasti aloittaa, ylläpitää ja lopettaa kehomme liikkeitä. Myös motivaatio on dopamiinin säätelemää.
– Dopamiini motivoi meitä tavoittelemaan nautinnollisia asioita, kuten ravintoa ja treffejä potentiaalisen kumppanin kanssa. Se motivoi meitä myös välttämään vaaroja, kuten kipua ja kuolemaa. Koemme nautinnot ja kivut tärkeämmiksi kuin neutraalit asiat, kertoo väitöskirjatutkija Tuulia Malén, joka tarkasteli väitöskirjassaan dopamiinitoimintaa eri potilasryhmissä.
Tavanomaisesta poikkeava dopamiinitoiminta on yhdistetty Parkinsonin tautiin, masennukseen, skitsofreniaan, riippuvuuskäyttäytymiseen, kuten rahapeliriippuvuuteen, sekä aggressiiviseen ja epäsosiaaliseen käyttäytymiseen, kuten väkivaltaan. Tässä yhteydessä tarkennettakoon, että väkivaltainen käyttäytyminen ei ole neurologinen tai psykiatrinen diagnoosi.
Väestössä nähdään muitakin dopamiinitoiminnan eroja. Aiemmin on raportoitu, että esimerkiksi ikä, sukupuoli ja painoindeksi vaikuttavat dopamiinitoimintaan.
Positroniemissiotomografia eli PET on ainut kuvantamismenetelmä, jolla voidaan tutkia yksittäisten hermovälittäjäaineiden toimintaa elävissä aivoissa. Menetelmä on kuitenkin kallis ja työläs, ja siihen liittyy altistus radioaktiiviselle säteilylle. Näistä syistä PET-tutkimukset ovat perinteisesti olleet pieniä, mikä rajoittaa tulosten luotettavuutta. Aiemmissa tutkimuksissa on myös tyypillisesti keskitytty tutkimaan yhtä sairautta kerrallaan.
Malénin väitöskirjan tavoitteena oli selvittää dopamiinitoimintaan vaikuttavia tekijöitä luotettavasti laajassa aineistossa ja vertailla useita eri ryhmiä, kun aiemmin tutkimukset ovat olleet suppeita ja pääosin keskittyneet yksittäisiin sairauksiin.
– Alkuperäisiä tutkimusaineistoja yhdistämällä voidaan muodostaa monikertaisesti suurempia aineistoja verrattuna alkuperäisiin tutkimuksiin. Näin voidaan tukea tai horjuttaa aiempia löydöksiä, jotka pienillä otoksilla jäivät epävarmoiksi. Lisäksi yhdistetyt aineistot tarjoavat mahdollisuuden uusiin lähestymistapoihin, kuten useiden ryhmien vertailuun. Aineistojen toisiokäytön myötä myös kustakin kuvauksesta saatavan tiedon määrä kasvaa, mikä lisää kuvausten tuottamaa hyötyä kustannustehokkaasti, Malén kertoo.
Parkinsonissa selvä lasku – muissa ryhmissä lepotilan reseptoritiheys ei eronnut
Tutkimuksen aineistona käytettiin PET-kuvauksia, jotka on kerätty Turun PET keskuksessa vuosina 1989–2019 toisten tutkimusprojektien tarpeisiin. Kaikki kuvaukset toteutettiin levossa ilman dopamiinitoimintaan vaikuttavaa lääkettä tai tilannetta, kuten pelaamista.
Väitöskirjassa tutkittiin etenkin kolmea aivojen syvissä osissa sijaitsevaa aluetta, jotka ovat dopamiiniratojen päätepisteitä ja joissa dopamiinia vapautuu ja sitoutuu reseptoreihin. Dopamiinituotannon tehokkuutta kartoitettiin yhteensä 220 tutkittavan aineistossa, johon lukeutui terveitä tutkittavia ja Parkinson potilaita. Reseptoritiheyttä taas kartoitettiin otoksessa, johon lukeutui yhteensä 437 tutkittavaa, mukaan lukien terveitä verrokkeja, Parkinson potilaita, sekä tutkittavia, joilla oli masennus, skitsofrenia, ongelmapelaamista tai jotka kuvantamishetkellä olivat vangittuina väkivaltateon vuoksi.
Tutkimuksessa selvitettiin tutkittujen ryhmien eroja dopamiinin tuotannossa ja reseptoritiheydessä. Lisäksi selvitettiin, miten ikä, sukupuoli ja painoindeksi vaikuttavat näihin havaintoihin.
Parkinsonin tauti oli selkeästi yhteydessä madaltuneeseen dopamiinitoimintaan. Masennus, skitsofrenia, ongelmapelaaminen tai väkivaltatausta eivät olleet yhteydessä reseptoritiheyteen levossa. Tämä ei poissulje tilannekohtaisia, kuten pelaamisen tai provosoinnin yhteydessä tapahtuvia dopamiinitoiminnan poikkeamia näissä ryhmissä.
Ikä ja sukupuoli olivat yhteydessä dopamiinin tuotantoon ja reseptoritiheyteen:
– Havainnot laskivat ikääntymisen myötä, ja miesten havainnot olivat matalampia kuin naisten. Ikä- ja sukupuolisidonnainen dopamiinitoiminta saattaa altistaa yksilöitä tietyille sairauksille tai oireille, jotka liittyvät tavanomaisesta poikkeavaan dopamiinitoimintaan, Malén selittää.
Aineiston ja muun tutkimuksen valossa painoindeksillä ei ole selkeää yhteyttä tutkittujen aivoalueiden dopamiinituotantoon tai reseptoritiheyteen levossa. Korkean painoindeksin takana on kuitenkin moninaisia tekijöitä, joita ei tässä tutkimuksessa pystytty erottelemaan. Painoindeksi ei myöskään erottele kehon koostumusta.
– Kaiken kaikkiaan tutkimuksia haastavat tutkittujen ryhmien moninaiset taustat. Lisäksi samoja oireita, kuten mielialan laskua, esiintyy useissa sairauksissa, eikä ole lainkaan tavatonta, että yksilöllä on useampi sairaus yhtä aikaa. Alan kirjallisuus osoittaa, että neurologiset ja psykiatriset oireet ovat monipuolinen kokonaisuus, johon vaikuttavat useat yhteistyötä tekevät välittäjäaineet sekä psykososiaaliset tekijät.
Tutkimusta on tukenut Turun kliininen tohtoriohjelma, Suomen Kulttuurirahasto, valtion tutkimusrahoitus Tyksin erityisvastuualueelle ja Länsi-Suomen yhteistyöalueelle, Päivikki ja Sakari Sohlbergin säätiö, Aivosäätiö ja Turun Yliopistosäätiö.
Väitöstilaisuus perjantaina 25. syyskuuta
PsM, FM Tuulia Malén esittää väitöskirjansa ”Striatal Dopamine System in Neurological and Psychiatric Disorders / Tyvitumakkeiden dopamiinijärjestelmä neurologisissa ja psykiatrisissa häiriöissä” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 25.9.2026 klo 12.00 (TYKS T-sairaala, Risto Lahesmaa -sali, Hämeentie 11, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta.
Vastaväittäjänä toimii professori Lars Nyberg (Uumajan yliopisto, Ruotsi) ja kustoksena professori Lauri Nummenmaa (Turun PET-keskus). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on kliiniset neurotieteet.
