Korkeajännitys-lehden kannet, joissa toisessa kuvattuna sisällissodan valkoisia sotilaita, toisessa punaisia sotilaita taisteluissa.

Koulukirjojen kuva sisällissodasta kehittyi voittajien tarinasta yksittäisen ihmisten näkökulmaksi

18.12.2020

Suomen sisällissodan kuvittaminen koulukirjoissa on muuttunut voimakkaasti eri aikakausina. Turun ja Itä-Suomen yliopistojen tutkijat kävivät läpi Suomessa julkaistut historiankirjasta 1920-luvulta tähän päivään analysoiden sisällissodasta kertovia kuvia. Kuvien luonne on muuttunut poliittisen ilmapiirin vanavedessä.

Turun yliopiston post doc -tutkija Olli Kleemola kävi kollegoineen läpi Suomen kouluissa käytetyt historiankirjasta etsien sisällissotaan liittynyttä kuvamaailmaa. Tutkimuksessa nousi esille viisi aikakautta, joissa kussakin on omat erityispiirteensä sisällissodan kuvaamisessa.

– Tutkimuksemme paljastaa, miten kuvallisen kerronnan tapa ja tarkoitus on muuttunut asteittain vuosisadan aikana: hegemoninen voittajan kertomus on vähitellen korvattu vaihtoehtoisilla kuvauksilla, Kleemola sanoo.

Tutkijat kävivät läpi 54 historiankirjaa vuosilta 1924–2017 analysoiden niissä olleet sisällissotaan liittyvät valokuvat, piirustukset, kartat ja muut visuaaliset elementit. Kleemolan mukaan kuvien pedagoginen arvo ymmärrettiin jossakin määrin jo 1920-luvulla, ja asia tuotiin esille opetussuunnitelmatyössä. Kuvia käytettiin oppikirjoissa kuitenkin niukasti, sillä kuvat veivät tilaa ensisijaisena pidetyltä tekstiltä arvokkaissa kirjoissa eikä kuvien todenperäisyydestä ollut varmaan tietoa ja painokustannukset olivat suuret. Runsaammin kuvia alettiin käyttää vasta 1970-luvulta lähtien.

– Havaitsimme, että sata vuotta sitten käytetyt teemat ovat yhä mukana 2010-luvun kuvissa, mutta niiden kertomat tarinat ovat saaneet uuden merkityksen ja graafiset ratkaisut, tutkimuksen toinen kirjoittaja, Turun yliopiston tohtorikoulutettava Virpi Kivioja kertoo.

Toinen maailmansota muutti kuvakulmaa

Ensimmäisen kauden tutkijat ajoittavat vuosikymmenille 1920–1950. Tuolloin kuvat kertoivat voittajien tarinaa, joka kiteytyi useimmiten kenraali Mannerheimia esittäviin kuviin. Kuvat heijastivat kunnioitusta voittaneille valkoisille. 1930-luvulla kirjoihin tulleet kartat nostivat vahvasti esille rajalinjoja ja taistelujen kulkua sekä Tampereen taistelua, joka on vahvasti esillä myös tämän päivän kuvituksissa.

 

Sotilaspukuinsen Mannerheimin rintakuva.

Ensimmäisen ajanjakson kuvien keskushenkilö oli valkoisen armeijan ylipäällikkö Carl Gustav Mannerheim. Kuva: Svenska litteratursällskapet i Finland

Toisen maailmansodan jälkeen Suomi joutui ottamaan sovittelevamman asenteen Neuvostoliittoon. Peräti 28 historian kirjan käyttö kiellettiin, ja monia kirjoja sensuroitiin osittain niin, että oppilaat poistivat Neuvostoliitto-vastaisia ja Saksa-myönteisiä osia kirjoista. Sisällissodan kuvia kussakin teoksessa oli korkeintaan yksi.

1950-luvulla käytyjen vaalien lopputulos heijastui myös sisällissodan kuvaamiseen. Eduskunnan vahvimmiksi puolueiksi nousivat sosiaalidemokraatit, kommunistit ja Maalaisliitto. Vasemmistopuolueet painoivat päälle vaatien koulukirjojen sisällissodan kertomuksiin tietoa myös punaisten näkökulmista. Vaatimus istui myös uuteen ihmisyyttä korostavaan opetussuunnitelmaan, jossa painopiste oli sotahistorian sijaan kulttuurissa.

Mies hevosen selässä maalaismaisemassa.
Toisen vaiheen kuvissa alkoi esiintyä myös punaisia, muun muassa punapäällikkö Verner Lehtimäki. Kuva: Museokeskus Vapriikki.

Muutos näkyi ensimmäisenä 1959 julkaistussa teoksessa, jossa oli merkittävästi aiempaa enemmän kuvia sisällissodasta ja ensimmäistä kertaa punaiset kuvattiin tasaveroisina valkoisten sotilaiden kanssa. Enää joukkoja ei jaettu hyviin ja pahoihin vaan kerrottiin ihmisillä olleen erilaiset motiivit. Sotilaat tuotiin esille tavallisina miehinä, ja kuvat heijastivat sovinnon ajatusta.

1970-luvun opetussuunnitelma ohjeisti opettajat sallimaan erilaisten tulkintojen esitys sisällissodasta. 1990-luvulle ulottuvalla jaksolla tuotiin esille sodan julmuutta ja osoitettiin empatiaa sodan uhreille.

Metsässä oleva hauta.

Kolmannessa vaiheessa esille tuotiin sodan julmuus. Esimerkkinä siitä toimii punaisten joukkohauta Kalevankankaan hautausmaalla Tampereella. Kuva: Museokeskus Vapriikki.

Kuva ei ole muuttunut neutraaliksi

– Vuoteen 1992 saakka kouluissa käytettävien oppikirjojen piti saada hyväksyntä Kouluhallitukselta. Vaatimuksen poistuttua kustantajilla ja kirjan tekijöillä on ollut suurempi vapaus valita niiden sisältö, Kivioja kertoo.

Neuvostoliiton hajoaminen ja Suomen EU-jäsenyys mahdollistivat 1990-luvulta lähtien uudenlaisen kuvakulman sisällissotaan.

Ensimmäistä kertaa toisen maailmansodan jälkeen oli poliittisesti mahdollista suhtautua kriittisemmin punaisiin ja Neuvostoliittoon. Esille nostettiin nyt arjen historia. Aiemmalla kaudella käytetyt vainajien kuvat eivät enää olleet soveliaita. Oppikirjoihin otettiin mukaan sisällissodan aikaista arkea vanginneita valokuvia, kirjeitä sekä dokumentteja. Ensimmäistä kertaa kuviin pääsivät myös naiset. Näkökulma oli sodan julmuuksissa ja uhrin asemassa.

Sisällissodan naissotilas aseen kanssa kuvattuna studiossa.

Neljännessä vaiheessa koulukirjoissa esitettiin myös sisällissodan naisista otettuja kuvia. Kuvassa naissotilas Mattila Viipurin naispataljoonasta ateljeekuvassa kivääri olallaan. Kuva: Kansan Arkisto.

Kun sisällissodasta alkoi olla pidempi aika kuin ihmisikä, suhtautuminen siihen muuttui. 2010-luvulta alkanut kausi on tuonut sisällissodan osaksi kulttuuria, elokuvien, kirjojen ja jopa sarjakuvien aiheeksi. Niissä katsotaan sisällissotaa yksittäisen ihmisen näkökulmasta. Keskeiseksi nousee käsitys, ettei ole olemassa yhtä totuutta.

Korkeajännitys teki oman sarjakuvan valkoisestas ja punaisesta näkökulmasta. Kansissa tekstit Vapauden tulikaste ja Taistoon työkansan puolesta.
Uusimmassa vaiheessa myös populaarikulttuuri on kuvannut sisällisotaa. Korkeajännitys-lehti teki omat lehtensä sekä punaisten että valkoisten näkökulmasta. Kuvat: Työväenmuseo Werstas.

– Ei kuitenkaan olisi oikein sanoa, että suhtautuminen sisällissotaan ja sen kuvaamiseen olisi muuttunut 2000-luvulla neutraaliksi. Yksi esimerkki tästä on vuoden 2017 keskustelu sisällissodan muistorahasta. Kolikossa kuvattiin punaisten telottamista, ja voimakkaan keskustelun myötä rahaa ei koskaan julkaistu, Kleemola sanoo.

Artikkelin ensimmäinen kirjoittaja, Itä-Suomen yliopiston sosiaalipsykologian yliopistonlehtori Eemeli Hakoköngäs korostaa monitieteisenä toteutetun tutkimuksen antia ja uusia näkökulmia.

Eemeli Hakoköngäs, Olli Kleemola, Inari Sakki, Virpi Kivioja: Remembering war through images: Visual narratives of the Finnish Civil War in history textbooks from the 1920s to the 2010s


Lisätietoja: Turun yliopiston tutkijatohtori Olli Kleemola p. 040 844 9971, owklee@utu.fi

Luotu 18.12.2020 | Muokattu 18.12.2020