Valtakunnallisen PET-keskuksen ja UKK-instituutin yhteistutkimuksen mukaan kestävyyskunto ei kehity istumista vähentämällä, vaan siihen tarvitaan vähintään kävelyä tai muuta liikuntaa.
Kestävyyskunnon on todettu olevan tärkeä sydämen ja verenkiertoelimistön terveyden mittari. Kuntoa voi kohottaa parhaiten harrastamalla liikuntaa. Suomalaiset harrastavat kuitenkin keskimäärin liian vähän liikuntaa ja aikuiset istuvat keskimäärin lähes kymmenen tuntia päivässä.
– Heikko kestävyyskunto on selvä riskitekijä sydän- ja verisuonitaudeille ja jopa ennenaikaiselle kuolemalle. Tiedetään, että väestössä eniten istuvilla ihmisillä on heikoin kunto, mutta aiempien tutkimusten pohjalta ei voida sanoa, auttaisiko istumisen vähentäminen parantamaan kuntoa, taustoittaa väitöskirjatutkija Jooa Norha Turun yliopistosta.
Turussa Valtakunnallisessa PET-keskuksessa toteutetussa tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, vaikuttaako istumisen vähentäminen kestävyyskuntoon.
Istumista pyrittiin vähentämään tunnilla päivässä
Tutkimukseen osallistui 64 keski-ikäistä aikuista, jotka harrastivat terveyden kannalta liian vähän liikuntaa ja istuivat runsaasti. Lisäksi tutkittavat olivat ylipainoisia tai lihavia ja heillä oli metabolinen oireyhtymä eli useampia sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä.
Tutkittavien tavanomainen liikkumisen ja istumisen määrä selvitettiin neljän viikon liikemittarimittauksella. Kestävyyskuntoa testattiin kuntopyörällä tehdyllä maksimaalisella kuntotestillä hengityskaasumittauksin.
Tutkimuksen aikana puolet tutkittavista pyrki vähentämään istumisen määräänsä tunnilla päivässä ja puolet toimi kontrolliryhmänä jatkaen istumista tavalliseen tapaansa. Liikuntaa ei ohjeistettu lisäämään, vaan istumista oli määrä vähentää ensisijaisesti esimerkiksi seisomista tai arkiliikkumista lisäämällä.
– Keinoja istumisen vähentämiseksi suunniteltiin jokaisen tutkittavan kanssa yksilöllisesti. Suosittelimme esimerkiksi seisomatyöpisteen käyttöä, kävelyä puhelimessa puhuessa tai portaiden suosimista hissin sijaan, Norha kuvailee.
Tutkittavat jatkoivat näin puolen vuoden ajan, minkä jälkeen testattiin, onko kestävyyskunnossa tapahtunut muutoksia. Kaikki tutkittavat tarkkailivat päivittäistä istumisen ja liikkumisen määräänsä suhteessa tavoitteeseensa älypuhelinsovelluksella, joka oli yhdistetty vyötäröllä pidettävään liikemittariin.
Istuminen väheni, mutta kunto ei kehittynyt
Vaikka istumisen vähentämiseen pyrkinyt ryhmä onnistuikin vähentämään istumista keskimäärin 40 minuutilla päivässä, heidän kestävyyskuntonsa ei parantunut verrattuna kontrolliryhmään.
Kaikkia tutkittavia tarkastelemalla havaittiin kuitenkin, että jos tutkimuksen aikana onnistui lisäämään päivittäistä askelten määrää, kehittyi kestävyyskuntokin. Toisin sanoen mitä enemmän askeleita tutkittava sai lisättyä päivään, sitä enemmän hänen kuntonsa parani.
– Vaikka istumisen haitallisuudesta on viime aikoina puhuttu paljon, ei tämän tutkimuksen perusteella vaikuta siltä, että pelkkä istumisen vähentäminen auttaisi kohentamaan kuntoa. Paremman kestävyyskunnon saavuttamiseksi on lisättävä kävelyä tai liikuntaa, toteaa Norha.
Tutkimuksessa havaittiin kuitenkin viitteitä siitä, että istumisen vähentämiseen pyrkineessä ryhmässä lihasten kyky työskennellä maksimaalisessa rasituksessa saattoi hieman parantua, mutta löydös olisi vielä syytä vahvistaa muilla menetelmillä.
Kestävyyskunnosta huolehtiminen on tärkeää
Tutkijat korostavat, että kestävyyskunto on olennainen osa terveyttä ja toimintakykyä. Hyväkuntoisena riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin pienenee ja etenkin iän karttuessa arjessa jaksaa paremmin. Siksi kunnosta on hyvä pitää huolta kävelylenkeillä tai muulla kestävyyskuntoa kohottavalla liikunnalla, kuten uimisella tai pyöräilyllä.
– Tärkeintä on löytää itselle mieluisa tapa liikkua. Toiselle se voi olla kävellen kaupassa käymistä ja toiselle vaikkapa sulkapallon pelaamista kavereiden kanssa. Uskon, että jokainen pystyy lisäämään liikettä elämäänsä, kunhan miellyttävän tavan löytämiselle antaa tarpeeksi ajatusta, rohkaisee Norha.
