Ennakoinnin ja tulevien sukupolvien huomioimisen tulisi olla vahvemmin osa suomalaista lainvalmistelua. Näin todetaan valtioneuvoston tulevaisuusselonteon toisen osan tueksi tehdyssä tutkimuksessa, joka tarkasteli ennakointitoimintaa sekä tulevien sukupolvien edustamista ja oikeuksia lainvalmistelussa Suomessa ja kansainvälisesti. Tutkimuksen tekivät Turun yliopiston ja Åbo Akademin tutkijat.
Ennakointi on olennainen osa tulevaisuuden huomioivaa lainvalmistelua, koska siinä kartoitetaan vaihtoehtoisia tulevaisuuden kehityskulkuja sekä tapoja varautua niihin. Ennakointia ei toistaiseksi ole hyödynnetty systemaattisesti lainvalmistelussa. Viime vuosina kuitenkin esimerkiksi OECD ja EU ovat kehittäneet uusia toimintatapoja ja malleja ennakoinnin soveltamisessa lainvalmistelussa.
Turun yliopiston valtio-opin professorin Maija Setälän johtamassa Ennakointi ja tulevat sukupolvet lainsäädännössä (Foresight and Future Generations in Law-Making) eli FORGE-tutkimushankkeessa selvitettiin tulevien sukupolvien oikeuksia ja edustamista.
Maailmalla on useita esimerkkejä tulevien sukupolvien valtuutetuista, perustuslaeissa mainintoja tulevista sukupolvista ja ilmasto-oikeudenkäyntejä, joissa vedotaan tulevien sukupolvien oikeuksiin. Nämä ovat pyrkimyksiä suojella tulevien sukupolvien oikeuksia ja intressejä poliittisen päätöksenteon lyhytjänteisyyden paineita vastaan. Suomessa ei vastaavia ole, ja viittaukset tuleviin sukupolviin ovat melko harvinaisia suomalaisessa oikeusjärjestelmässä.
Tutkijoiden mukaan Suomella on kuitenkin kaikki edellytykset olla kansainvälinen edelläkävijä ennakoinnin hyödyntämisessä lainvalmistelussa. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta on kansainvälisesti merkittävä tulevaisuussuuntautunutta päätöksentekoa edistävä instituutio, ja Suomessa on edistynyt kansallinen ennakointijärjestelmä. Nämä muodostavat vahvan pohjan ennakoinnin vahvistamiselle ja tulevien sukupolvien huomioimiselle lainvalmistelussa.
Kehittämisehdotuksia tulevaisuussuuntautuneeseen lainvalmisteluun
Tutkimusraportissa esitetään useita ehdotuksia lainvalmistelun kehittämiseksi. Ehdotukset perustuvat olemassa olevien käytäntöjen kehittämiseen ja järjestelmän vahvuuksien hyödyntämiseen. Ehdotuksia ovat esimerkiksi ennakoinnin ja kestävän kehityksen roolin edistäminen hallitusneuvotteluissa kannustamalla hallitusneuvottelujen osapuolia huomioimaan kestävyysnäkökulmia lakihankkeissa, vaikutusarviointien ja kuulemisten hyödyntäminen pitkän aikavälin vaikutusten huomioimisessa ja tulevaisuusvaliokunnan roolin vahvistaminen ja tehtävänkuvan laajentaminen. Tulevaisuusvaliokuntaa voisi käyttää entistä systemaattisemmin arvioimaan lainsäädännön tulevaisuusvaikutuksia ja sen tuottamien mietintöjen ja lausuntojen painoarvoa voisi lisätä eduskuntatyössä.
Tutkimustulosten mukaan ennakoinnista tulisi tehdä jatkuvaluonteista ja koko lainsäädäntöprosessin kattavaa toimintaa sekä pyrkiä moniäänisyyteen tulevien sukupolvien intressien ja oikeuksien tulkinnassa.
– Moniäänisyys on välttämätöntä, sillä kuten eivät nykyhetken ihmiset, eivät myöskään tulevat sukupolvet ole yksi yhtenäinen ryhmä, joka jakaisi samat intressit. Lainvalmistelussa tulisi voida käsitellä myös tulevaisuuteen liittyvää epävarmuutta ja yllätyksellisyyttä, Setälä summaa.
Julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2021 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.
Raportti toimii taustaselvityksenä hallituksen tulevaisuusselonteon toiselle osalle, joka on tarkoitus antaa eduskunnalle joulukuussa 2022.
