Suomi liittyi rauhanturvaamisen avulla osaksi kylmän sodan läntisiä ulko- ja turvallisuuspoliittisia rakenteita (Väitös: VTM Jukka Pesu, 5.12.2020, poliittinen historia)

Rauhanturvaaminen toimi kylmän sodan aikana Suomen välineenä erottautua itäblokista ja Neuvostoliitosta kohti länttä ja Pohjoismaita, valtiotieteiden maisteri Jukka Pesu osoittaa Turun yliopistoon tekemässään tutkimuksessa. Pesun mukaan rauhanturvaamisella oli myös aiemmin tuntemattomia puolustuspoliittisia tehtäviä. – Puolustusvoimien johto ajoi rauhanturvaamisen siivellä salaista sodan aikaiseen puolustusliittoon tähtäävää yhteistyötä Ruotsin ja Norjan kanssa, kun taas sotilastiedustelu vaihtoi rauhanturvaamisen kautta saatuja tietoja muun muassa Israelin tiedustelupalvelu Mossadin kanssa, Pesu kertoo.

Pesu tutki väitöstyössään kylmän sodan ajan rauhanturvaamista osana Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä YK-politiikkaa. Pesun laaja tutkimus tuo runsaasti uutta tietoa suomalaisen rauhanturvaamisen perusteista, toimintatavoista ja sen kehityksestä kylmän sodan aikana. Rauhanturvaaminen oli tuolloin ulko- ja turvallisuuspoliittisesti tärkeää toimintaa Suomella, mutta samalla siihen liittyi salaisia puolustuspoliittisia tavoitteita, joista ei ole tähän päivään mennessä hiiskuttu.

– Alkuun paljon epäilyjä aiheuttanut rauhanturvaaminen muodostui 1960-luvulta lähtien tärkeäksi osaksi Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. 1970-luvulta lähtien sen hyväksyntä läpäisi puoluekentän ja se nähtiin jopa Suomen harjoittaman puolueettomuuspolitiikan "suorana funktiona", Pesu kertoo.

Ajanjakson aikana rauhanturvaamisen hyväksyntä kasvoi Puolustusvoimien piirissä, vaikka vielä 1960-luvulla rauhanturvaaminen nähtiin lähinnä kotimaan puolustusta haittaavana lisätehtävänä.

– Kylmän sodan loppupuolella Puolustusvoimissa oltiin valmiita ottamaan osaa yhä vaikeampiin ja vaarallisimpiin operaatioihin. Rauhanturvaaminen oli halpa kertausharjoitus miehistölle ja toi upseereille kokemusta joukkojen johtamisesta sodan omaisissa olosuhteissa.

Pesu havaitsi myös, että osallistumispäätökset perusteltiin lähes yksinomaan Suomen oma etu mielessä, eikä toiminnan vaikutusta kohdealueelle juurikaan pohdittu. Samalla kylmän sodan aikainen rauhanturvaaminen oli läntisten intressien läpitunkemaa, kun Neuvostoliitto suhtautui siihen epäilevästi.

– Neuvostoliitto ei kaatanut YK:n turvallisuusneuvostossa operaatioita laajempien intressiensä takia ja tämä tarjosi Suomelle mahdollisuuden nostaa profiiliaan YK:ssa, Pohjoismaissa ja ylipäätään lännessä.

Tämä näkyi myös päätöksenteon tavassa, jossa presidentti Urho Kekkonen ei ollutkaan keskiössä.

– Ulkoministeriön virkamiehet, jotka pyrkivät edistämään länsisuhteita vastapainona yleiselle itäliukumalle, perustelivat presidentille toiminnan hyötyjä ja saivat sen läpi epäilevälle Kekkoselle.

Pesu toteaa, että rauhanturvaamisen julkikuva haluttiin kuitenkin kaikin keinoin pitää kirkkaana.

– Rauhanturvaamisen positiivista kuvaa rakennettiin Suomessa myös tietoisesti ja erityisesti rauhanturvaajien alkoholinkäytön aiheuttamia ongelmia on tahallisesti peitelty julkisuudessa.

Kylmän sodan päättyminen muutti rauhanturvaamista

Pesu toteaa vielä lopuksi, että kylmän sodan päättyessä rauhanturvaaminen muuttui rauhanturvaajien ottaessa osaa yhä vaikeampiin ja kovempaa sotilaallista voimankäyttöä sisältäviin operaatioihin.

– Kylmän sodan jälkeinen rauhanturvaaminen ei istunut enää suomalaiseen itseymmärrykseen, joka oli kehittynyt lähes pasifistiseksi ja sen kulmakiviä olivat puolueettomuus ja vähäinen voimankäyttö. Tähän loppuivat samalla suomalaisen rauhanturvaamisen huippuvuodet.

***

VTM Jukka Pesu esittää väitöskirjansa ”Suomi, rauhanturvaaminen ja kylmä sota 1956–1990: Rauhanturvaaminen osana Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä YK-politiikkaa” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 5.12.2020 klo 12. Väitöstä voi seurata Zoom-yhteyksin.

Vastaväittäjänä toimii professori Jussi Hanhimäki (Graduate Institute of International and Development Studies, Geneve, Sveitsi) ja kustoksena professori Vesa Vares (Turun yliopisto). Väitöksen alana poliittinen historia.

Turun yliopisto seuraa aktiivisesti koronavirustilannetta ja viranomaisten ohjeita. Yliopisto päivittää ohjeitaan tilanteen mukaan. Ohjeet ja linkit löytyvät osoitteesta: utu.fi/koronavirus. Väitöstä voi seurata verkossa zoom-yhteyden avulla. https://utu.zoom.us/j/68011951021

Väittelijän yhteystiedot: jipesu@utu.fi

>> Väittelijän kuva

>> Väitöskirja on julkaistu sähköisenä

Luotu 25.11.2020 | Muokattu 30.11.2020