Varpuspöllö pesii, laulaa ja saalistaa ensisijaisesti varttuneissa metsissä, kertoo MSc Daniele Baronin tuore väitöstutkimus. Parhaiten varpuspöllö viihtyy kuusivaltaisilla varttuneilla metsäalueilla, joiden säilyttäminen olisi tärkeää lajin suojelemiseksi.
Vanhojen metsien vähäisyys ja metsien rakenteen muuttuminen voimakkaan talouskäytön vuoksi ovat aiheuttaneet monille lajeille vaikeuksia pesimäpaikkojen löytämiseen ja ravinnonhankintaan. Turun yliopiston ekologi Daniele Baroni tutki väitöskirjassaan, miten puiden koloissa pesivä ja niihin talvea varten ravintovarastoja tekevä varpuspöllö esiintyy metsämaisemassa sekä miten se käyttää erilaisia koloja pesimiseen ja varastointiin.
Väitöstutkimuksessa havaittiin varpuspöllöjen käyttävän elämänsä aikana useita eri koloja alueella, jota Baroni kutsuu pöllön ”kotimetsäksi”. Se on pääasiassa yhtenäinen metsäalue, jonka sisällä pöllö saattaa vaihtaa käyttämiään koloja eri vuosina ja vuodenaikoina.
Tutkimuksessa analysoitiin Etelä-Pohjanmaalla kerättyä pitkäaikaisaineistoa, jossa pöllöyksilöitä tunnistettiin jalkarenkaiden avulla sekä pesä- että varastointipaikoilta. Yksilöllisesti merkittyjä lintuja tutkimalla huomattiin, että niiden pesäpaikat ovat kauempana asutuksesta ja useammin kuusimetsässä kuin syksyllä kerätyt ravintovarastot. Varpuspöllö vaikuttaa siten olevan vaativampi pesäpaikan kuin varastopaikan suhteen.
Varpuspöllön pesinnöistä havaintoja eniten siellä, missä on eniten varttunutta metsää
Varpuspöllön luontaisesti pesäpaikkoina käyttämien tikankolojen määrä ei vaikuta rajoittavan lajin esiintymistä läntisen Suomen talousmetsissä, sillä tutkimuksen mukaan tikankoloja on metsissä paljon enemmän kuin pöllöjä.
– Osittain avoimeksi jäi kuitenkin vielä kysymys siitä, kuinka paljon sopivia koloja on pöllölle muilta osin kelpaavassa ympäristössä. Suuri osa löytämistämme käpytikan koloista on avoimissa metsissä, metsänreunoissa ja hakkuilla, missä varpuspöllö ei mielellään pesi, Baroni sanoo.
Euroopan pienin pöllö pesii myös erityisen mielellään sille varta vasten tarkoitetussa pöntössä. Pesäkololle on kuitenkin erityisiä vaatimuksia: etuseinän pitää olla vähintään 5 cm paksu ja kololla syvyyttä 15-30 cm. Tarvittaessa pöllön havaittiin siivoavan vanhat tiaisten pesät pois kolosta, joten ne eivät vaikuta kolon asuttavuuteen pöllön kannalta. Kokeellisessa tutkimuksessa havaittiin, ettei asutuksen kannalta ollut väliä myöskään sillä, onko pönttö puolentoista vai neljän metrin korkeudella.
Varpuspöllö on harvalukuinen, eikä sitä havaita tavallisissa lintulaskennoissa. Siten lajin esiintymistä ja runsautta on seurattu ja arvioitu lähinnä pönttöpesintöjen perusteella. Väitöstutkimuksessa arvioitiin laajan kuunteluaineiston perusteella, että Turun pohjoispuolella sijaitsevalla tutkimusalueella reviiriä pitäviä pöllökoiraita oli jopa kolminkertainen määrä pönttöpesintöihin verrattuna. Osan niistä voitiin todeta myös olevan parin kanssa, eli ne olivat hyvin todennäköisesti luonnonkoloissa pesiviä. Osa koiraista saattoi olla parittomia, joten täyttä varmuutta todellisesta pesivien parien määrästä ei saatu.
Sekä koiraiden viheltelyä eli soidinlaulua että pesintöjä havaittiin paikalla sitä todennäköisemmin, mitä enemmän ympäröivällä alueella oli varttunutta, yli 80-vuotiasta metsää.
Varpuspöllö saalistaa varttuneissa kuusimetsissä – niitä tulisi säilyttää varpuspöllön suojelemiseksi
Tutkimuksessa käytettiin ensimmäisen kerran pieniä GPS-paikantimia varpuspöllökoiraiden elinpiirin koon ja elinympäristön käytön selvittämiseen. Selkäreppuina noin viikon verran olleita paikantimia laitettiin koiraspöllöille Turun seudun tutkimusalueen lisäksi Italian Alpeilla. Alppimetsien elinpiirit olivat selvästi pienempiä kuin Suomessa, keskimäärin 1,5 km2. Suomessa elinpiirin koko oli keskimäärin kolme neliökilometriä, mutta siinä oli paljon vaihtelua.
Toisin kuin monet muut pöllöt, varpuspöllö ei ole aktiivinen pimeässä vaan hämärissä ja päivällä. Etelä-Euroopassa ne liikkuivat auringonnoususta auringonlaskuun ja lepäsivät yöllä. Suomessa ne liikkuivat lähes mihin aikaan päivästä tahansa, koska kesäyöt eivät ole täysin pimeitä pohjoisen kesäaikaan. Kummallakin alueella koiraspöllöt tekivät varsin pitkiä saalistusretkiä. Ne liikkuivat 4-6 kilometriä päivässä. Suomessa koiraat saalistivat keskimäärin kauempana pesästä kuin Alpeilla, käyden jopa 1,5-2 kilometrin päässä pesästä.
Myös saalistusretkillä koiraat viettivät suurimman osan ajastaan varttuneissa, erityisesti kuusivaltaisissa metsissä. Baroni sanookin kaikkien väitöskirjan eri menetelmillä ja lähestymistavoilla saatujen tulosten tuovan esiin, että varpuspöllöä voidaan hyvällä syyllä kutsua vanhojen tai varttuneiden metsien lajiksi. Hän toivoo metsien käytön suunnittelussa huomioitavan riittävän varttuneiden ja laajojen metsäalueiden säilyttämisen varpuspöllöjen tarpeisiin.
***
MSc Daniele Baroni esittää väitöskirjansa ”Cavity-use and spatial ecology of the Eurasian pygmy owl in the managed boreal forest” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 13.5.2022 klo 15.00 (Turun yliopisto, Natura, luentosali XXI, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Kathy Martin, University of British Columbia, Kanada ja kustoksena professori Toni Laaksonen (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on ekologia ja evoluutiobiologia.
Turun yliopisto seuraa aktiivisesti koronavirustilannetta ja viranomaisten ohjeita. Yliopisto päivittää ohjeitaan tilanteen mukaan. Ohjeet ja linkit löytyvät osoitteesta: utu.fi/koronavirus
