Asiasana: Biologian, maantieteen ja geologian tohtoriohjelma (BGG)

Tämä sivu kokoaa asiasanaan liittyviä sisältöjä.

Vuodenaikaisuus säätelee jokien ja rannikkovesien sedimenttikulkeumaa (Väitös: FM Jouni Salmela, 11.6.2022, maantiede)

Jokien muutokset ja sedimentin kulkeutuminen ovat riippuvaisia ilmasto- ja sääolosuhteista. Jokien sedimenttiprosessit ovat suurimmillaan voimakkaiden virtausolosuhteiden aikana, tyypillisesti kevättulvien aikaan kylmän ilmaston virtavesissä. Ilmastonmuutoksen arvioidaan vaikuttavan myös vesiemme sameuteen, sillä leutoina talvina sedimenttikulkeuma on voimakkaampaa.

Suomalaisten järvien pohjamuta kertoo muutoksista ilmastossa ja ihmistoiminnassa (Väitös: FM Sarianna Salminen, 13.5.2022, geologia)

Järvien pohjalle kerrostuva muta eli sedimentti paljastaa, miten järvet reagoivat muutoksiin ilmastossa ja ihmistoiminnassa. FM Sarianna Salminen selvitti väitöskirjassaan, miten kuusi erilaista Etelä-, Keski- ja Itä-Suomessa sijaitsevaa järveä ovat reagoineet ilmaston ja ihmistoiminnan muutoksiin viimeisten 200 vuoden aikana. 

Ihmisen toiminnalla on vakavia haittavaikutuksia Itämeren rannikkoalueiden merenpohjan eliöyhteisöihin (Väitös: FM Matti Sahla, 6.5.2022, maantiede)

Suomen rannikon merenpohjan eliöyhteisöt ovat heikentyneet merkittävästi ihmisen toiminnan seurauksena, osoittaa Matti Sahla Turun yliopistoon tekemässään väitöstutkimuksessa. Sahla tarkastelee väitöstutkimuksessaan ihmisen toiminnan vaikutusta merenpohjan luontoon ja esittelee parhaita tapoja arvioida näitä vaikutuksia.

Lyhentyneet hoitajasuhteet vaikuttavat työnorsujen hyvinvointiin, mutta kesyttämismenetelmien parantuminen on vähentänyt poikaskuolemia (Väitös: MSc Jennie Crawley, 10.12.2021, biologia)

MSc Jennie Crawley tutki biologian alan väitöskirjassaan Myanmarissa metsätöissä käytettäviä aasiannorsuja. Tulokset osoittavat, että norsunkäsittelymenetelmillä sekä norsunajajien vuorovaikutuksen pituudella on merkittävä vaikutus norsun käyttäytymiseen, terveyteen ja kuolleisuuteen.
 

Koillis-Irakissa muodostuneen Mawatin ofioliitin geokemiallinen evoluutio antaa uutta tietoa Alpeilta Himalajalle jatkuvasta vuorijonosta (Väitös: MSc Heider Al Humadi, 19.11.2021, geologia)

Ofioliitit ovat merellisen kuoren palasia, jotka ovat mantereiden törmäyksissä joutuneet mereltä maalle ja vuoristoihin asti. 95 miljoonaa vuotta sitten muodostunut Mawatin ofioliitti on jäännös Neotethyanin valtameren kuoresta ja on nyt osa Zagrosin vuoristoa Koillis-Irakissa. Ofioliittien tutkimus auttaa ymmärtämään merellisen kuoren kehitystä, laattatektoniikkaa ja Maan kehitystä.
 

Ympäristö ja populaatiotiheys vaikuttavat majavien levinneisyyteen Suomessa (Väitös: FM Riikka Alakoski, 3.9.2021, biologia)

Suomessa amerikanmajava on levittäytynyt tehokkaammin kuin euroopanmajava, vahvistaa tuore väitöstutkimus. FM Riikka Alakoski tutki Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassaan euroopanmajavan ja amerikanmajavan levinneisyyteen vaikuttavia tekijöitä ja havaitsi, että erot majavien nykyisissä elinympäristöissä voivat eniten selittää sitä, että amerikanmajavan levinneisyysalue on suurempi kuin euroopanmajavan. 
 

Itämeren alainen kallioperä kertoo miljardien vuosien takaisesta mantereiden kehityksestä (Väitös: MSc Evgenia Salin, 20.8.2021, geologia)

Kahden miljardin vuoden takaisessa Pohjois-Euroopassa nykyiset mantereet puuttuivat kokonaan. Pohjoinen ja itäinen Suomi olivat osa pientä mannerta, mutta suurin osa Pohjois-Eurooppaa oli tulivuorisaaria, joita ympäröi hyvin matala meri – ei kuitenkaan Itämeri. Laattatektoniikan myötä nämä osat yhdistyivät kasvattaen asteittain pientä itäistä mannerta Fennoskandian mantereeksi. Väitöstutkimuksessaan MSc Evgenia Salin selvitti Fennoskandian mantereen kehitystä aiemmin tutkimattomista Itämeren alta kerätyistä kallioperänäytteistä.
 

Isotoopeista supermantereisiin – väittelijä mallinsi Etelä-Suomen kallioperän kehitystä (Väitös: FM Jaakko Kara, 23.6.2021, Geologia ja mineralogia)

Etelä-Suomen kallioperä on lähes kaksi miljardia vuotta vanha ja sen kuoren paksuus on maapallon suurimpia. FM Jaakko Kara tutki väitöskirjassaan kallioperän syntyä ja kehitystä ja loi mallin, joka selittää harvinaisten korkean Nb (niobium) -pitoisten kivien esiintymisen, erittäin paksun kuoren synnyn mekanismin sekä yleisen, vulkaanisen kaarityypin, magmatismin Etelä-Suomen alueella.