Luontoon liittyvien kompensaatioiden onnistuminen edellyttää nykyistä tarkempia selvitysmenetelmiä (Väitös: FM Hanna Kalliolevo, 3.11.2023, biologia)

Luonnon monimuotoisuus vähenee ja ekosysteemien tila heikkenee nopeasti pääosin globaalin maankäytön takia. Esimerkiksi rakennustoiminnasta ja muusta maankäytöstä aiheutuvien vahinkojen vähentämiseksi ja jo vahingoittuneiden ekosysteemien ennallistamiseksi tarvitaan nopeita toimia. Keskeinen keino ovat erilaiset luontokompensaatiot.

Ekologista kompensaatiota käytetään erityisesti infrastruktuurihankkeista aiheutuvien luontohaittojen hyvittämiseen ennallistamalla tai suojelemalla saman arvoinen määrä luontoarvoja toisaalla. Toisaalta lajien suojeluun liittyvät kompensaatiot voivat olla myös rahallisia korvauksia ihmisille esimerkiksi suurten petoeläinten aiheuttamista kotieläinvahingoista. Kompensaatioiden maailmanlaajuisen käytön vuoksi on tärkeää kehittää menetelmiä niin, että luonnon monimuotoisuus säilyy vähintään entisellään ja parhaimmillaan lisääntyy. Jotta erilaiset kompensaatiot voivat toimia, tarvitaan mittavaa tietoa projektialueiden luontoarvoista.

Ekologinen kompensaatio on Suomessa uusi sääntelykeino luontokadon pysäyttämisessä ja systeemiä on vasta kehitetty Suomeen viimeisten vuosien ajan. Kompensaatiota voidaan käyttää vasta viimesijaisena keinona haittojen välttämisen ja minimoimisen jälkeen. Kesäkuussa voimaan tulleessa uudistetussa luonnonsuojelulaissa on säädetty vapaaehtoisesta ekologisesta kompensaatiosta.

Väitöskirjatutkija Hanna Kalliolevo tutki kompensaatioiden haasteita sekä sitä miten eri menetelmiä voidaan hyödyntää suojelutoimien parantamiseksi Suomessa, Australiassa ja Iso-Britanniassa. Tutkimuksissa selvitettiin esimerkiksi sitä, miten kompensaatiot voisivat tukea lajien leviämistä sekä elinympäristöjen ennallistamista. 

Tutkimuksessa havaittiin, että Suomessa maastossa tehdyt luontoselvitykset mahdollisten rakennusalueiden luontoarvoista ovat nykyisellään riittämättömiä hyödynnettäväksi kompensaatioissa.

– Selvitykset sisälsivät puutteita sekä uhanalaisten että muuten arvokkaiden lajien ja luontotyyppien osalta. Lisäksi alueiden karttatiedot olivat usein vajavaisia ja selvitysmenetelmät vaihtelevia. Riittämättömät selvitykset alueiden luontoarvoista ja paikkatiedosta aiheuttavat hyvin todennäköisesti kompensaation epäonnistumisen. Heikennettävien ja kompensoimalla hyvitettävien luontoarvojen määrä on laskettava tarkasti, jotta luonnon monimuotoisuus pysyy vähintään samalla tasolla kuin ennen vahinkoa, Kalliolevo kertoo.

Australiaan sijoittuneessa tutkimuksessa selvisi myös, että Australiassa kompensaatiot aiheuttavat viheralueiden siirtymistä kauemmas ihmisistä ja kaupunkien keskustoista. 

–  Tämä voi aiheuttaa erityisesti kaupungeissa luonnon ihmisille tuottamien hyötyjen vähenemistä. Kaupunkiluonto auttaa mm. torjumaan sadevesitulvia sekä laskemaan keskustojen lämpötiloja, minkä lisäksi sillä on vaikutusta myös ihmisten fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Kattavamman ekologisen ja sosiaalisen aineiston kerääminen on tärkeää erilaisissa kompensaatioissa, ja paikalliset yhteisöt ja ekosysteemipalvelut tulisi huomioida paremmin erityisesti kaupunkialueilla, jotka ovat usein myös luonnon kannalta arvokkaita.

Koska kompensaatiot ovat niihin kohdistuvista haasteista huolimatta maailmanlaajuisessa käytössä, on tärkeä kehittää niitä luonnonsuojelullisesti toimivampaan suuntaan. Hyvin suunniteltu kompensaatio voi estää luontokatoa ja ohjata maankäyttöä kestävämmäksi.

– Vaikka väitöskirjani esittää parannuksia metodeihin, on tärkeä muistaa, ettei kaikki ole korvattavissa ja luonnolle aiheutettuja vahinkoja tulisi aina ensisijaisesti välttää, Kalliolevo korostaa.

Kompensaatiot voivat tukea ihmisen ja muiden lajien parempaa yhteiseloa

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös millaisilla keinoilla petoeläinten aiheuttamia tuhoja voisi kompensoida paikallisille asukkaille, jotka asuvat alueilla, joilla susikannat ovat kasvaneet. 

–  Suomessa susien ja muiden suurpetojen aiheuttamia kotieläinvahinkoja korvataan niiden menetetyn taloudellisen arvon mukaisesti, vaikka vahingot ja petojen läsnäolo aiheuttavat myös ylimääräistä työtä ja huolta paikallisissa. Vaikka myös vahinkojen ennaltaehkäisyyn on osoitettu rahaa, se ei ole tarpeeksi kattamaan todellisia kuluja, vaan paikalliset kokevat pedot yleensä taakkana. On tärkeää kehittää lisärahoitusta kompensaatioiden parantamiseksi sekä suunnitella ne vuorovaikutuksessa paikallisten kanssa siten, että heidän toiveensa ja huolensa suurpetojen suhteen tulee aidosti osaksi kompensaatioita, Kalliolevo ehdottaa. 

Kaiken kaikkiaan tutkimuksen havainnot korostavat, että on tärkeää osallistaa alueiden asukkaita suojelu- ja ennallistamistoimiin liittyvässä päätöksenteossa.

***

FM Hanna Kalliolevo esittää väitöskirjansa ”Biodiversity conservation and compensations for nature and people: from current challenges to future tools” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 3.11.2023 klo 12.00 (Turun yliopisto, Publicum, Pub 1 -luentosali, Assistentinkatu 7, Turku).

Vastaväittäjänä toimii professori Janne Kotiaho (Jyväskylän yliopisto) ja kustoksena professori Toni Laaksonen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on biologia.

Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa