Nainen istuu penkillä veden rannassa.

Eläköityminen lisää paikallaanoloa (Väitös, TtM Kristin Suorsa, 14.5.2021, kansanterveystiede)

Eläkkeelle siirtyminen lisää ruumiillisista ja palveluammateista eläköityvien naisten päiviin noin tunnin paikallaanoloa. Istumapainotteisista töistä eläköityvien paikallaanolon määrä ei sen sijaan muutu, mutta paikallaanolosta tulee pitkäjaksoisempaa. 

Eläkkeelle siirryttäessä päivistä poistuu noin kahdeksan tuntia fyysisiä tai istumapainotteisia työtunteja riippuen siitä, mistä ammatista eläköityy. Ruumiillisista ja palvelualan töistä eläköityvillä naisilla eläköityminen johtaa paikallaanolon lisääntymiseen noin tunnilla päivässä. Istumapainotteisesti työskenteleville toimihenkilöille eläköityminen tarjoaa mahdollisuuden korvata istumatyötunnit aktiivisemmilla ajanviettotavoilla. Tästä huolimatta toimihenkilöt eivät näytä muuttavan paikallaanolon määrää juurikaan, vaan naiset viettävät paikallaan miltei yhdeksän tuntia ja miehet kymmenen tuntia niin työelämässä kuin eläkkeelläkin.  

– Vaikka toimihenkilöt näyttivätkin olevan tavanomaisena työaikana, klo 8–16, hieman aktiivisempia eläkkeellä kuin työelämässä, se ei näkynyt päivittäisen paikallaanolon vähentymisenä eläkkeelle siirtymisen jälkeen, Kristin Suorsa kertoo. 

Ranteessa pidettävillä liikemittareilla tehtyjen mittausten perusteella paikallaanolosta tulee eläköitymisen myötä myös pitkäjaksoisempaa. Muutos havaittiin sekä naisilla että miehillä ammattiryhmästä riippumatta. Naisilla muutos ajoittui eläköitymisen yhteyteen. Miesten pitkäjaksoinen paikallaanolo alkoi puolestaan lisääntyä jo viimeisinä työvuosina. 

– Pitkäjaksoinen tauoton paikallaanolo heikentää lihasten sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaa. Tutkimuksissa on havaittu, että näitä terveyshaittoja voidaan välttää tauottamisella. Näin ollen eläkeläisten olisi syytä tauottaa pitkäjaksoista paikallaanoloa nousemalla välillä ylös jaloittelemaan, Suorsa toteaa. 

Aktiivisuusranneke ei muuta eläkeläisten paikallaanoloa pitkällä aikavälillä

Väitöstutkimuksessa selvitettiin myös, voidaanko juuri eläköityneiden paikallaanoloon vaikuttaa aktiivisuusrannekkeella. Aktiivisuusranneke kannusti eläkeläisiä saavuttamaan päivän aktiivisuustavoitteen ja muistutti tauottamaan pitkäjaksoista paikallaanoloa. Tutkimuksen perusteella aktiivisuusrannekkeen käyttö ei vähennä paikallaanoloa pysyvästi. 

– Ensimmäisen puolen vuoden aikana ranneketta käyttänyt ryhmä vähensi erityisesti pitkäjaksoista paikallaanoloa, kontrolliryhmällä ei puolestaan havaittu muutoksia. Vuoden kuluttua ei kuitenkaan enää nähty eroja lähtötilanteeseen kummallakaan ryhmällä. Vaikuttaa siltä, että paikallaanolon vähentäminen pitkällä aikavälillä ei onnistu pelkästään aktiivisuusranneketta käyttämällä, Suorsa tiivistää.  

Eläkeläisten paikallaanoloon on syytä kiinnittää huomiota

Lääketieteellisessä tiedekunnassa tarkastettava väitöstutkimus tuo esiin, että eläkeläiset viettävät suuren osan päivästään paikallaan. Paikallaanolon vähentämiseksi olisi tärkeä löytää keinoja, sillä runsas paikallaanolo altistaa sydän- ja verisuonisairauksille sekä tyypin 2 diabetekselle. 

– Paikallaanolo on hyvin yleistä, mikä tekee sen vähentämisestä haasteellista. Rohkaisevaa kuitenkin on, että paikallaanolon vähentämiseksi ei välttämättä tarvita hikiliikuntaa, vaan jo kevyillä jaloittelutauoilla voidaan katkoa pitkäjaksoista paikallaanoloa ja samalla vähentää päivän paikallaanoloaikaa, Suorsa huomauttaa. 

Väitöstutkimus perustuu 689 ikääntyvän kuntatyöntekijän otokseen Finnish Retirement and Aging study (FIREA) -tutkimuksesta. FIREA-tutkimuksessa kuntatyöntekijöitä seurattiin vuosittaisilla aktiivisuusmittauksilla työelämästä eläkkeelle. Lisäksi väitöstutkimuksessa käytettiin REACT-interventiotutkimuksen aineistoa, jossa 231 eläköitynyttä kuntatyöntekijää satunnaistettiin interventio- ja kontrolliryhmään. Interventioryhmä käytti aktiivisuusranneketta vuoden ajan. Ryhmien paikallaanolon muutoksia seurattiin aktiivisuusmittauksin, jotka toteutettiin tutkimuksen alussa sekä kolmen, kuuden ja 12 kuukauden kohdalla. 

***

TtM Kristin Suorsa esittää väitöskirjansa ”Sedentary time across the transition to retirement and after an activity tracker intervention” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 14.5.2021 klo 12. 

Väitöstilaisuutta voi seurata etänä.

Vastaväittäjänä toimii tutkimusjohtaja Tuija Tammelin (Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES) ja kustoksena professori Sari Stenholm (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kansanterveystiede.

Turun yliopisto seuraa aktiivisesti koronavirustilannetta ja viranomaisten ohjeita. Yliopisto päivittää ohjeitaan tilanteen mukaan. Ohjeet ja linkit löytyvät osoitteesta: utu.fi/koronavirus

Väittelijän yhteystiedot: kristin.suorsa@utu.fi, p. 050 4485143

Luotu 04.05.2021 | Muokattu 07.05.2021