Mitä on metsä lapsille ja lapsi metsälle, kysyy varhaiskasvatuksen professori Sara Sintonen tutkimushankkeessa, joka sai Koneen Säätiön Metsän puolella -apurahan. Vastausta hän etsii lähtemällä metsäeskarilaisten matkaan.
Koneen Säätiö julkisti kesäkuussa Metsän puolella -avauksen, joka rahoittaa syvällisiä, oivaltavia ja rohkeita hankkeita metsään liittyvistä aiheista. Ensimmäiset apurahat on nyt myönnetty, yksi niistä vuoden alussa Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Rauman kampuksella työskentelynsä aloittaneelle varhaiskasvatuksen professorille Sara Sintoselle. 56 000 euron turvin Sintonen voi kasvattaa jo vauhtiin lähtenyttä Lasten metsä – metsäeskarin matkassa -hankettaan.
– Idea metsäeskaritutkimuksesta sai alkunsa, kun siirryin tammikuussa Turun yliopistoon töihin. Vaihto uuteen tutkimusyhteisöön oli samalla mahdollisuus miettiä asioita uudella tavalla, ihana hetki tehdä jotain uutta, Sintonen sanoo.
Sen uuden juuret ovat kuitenkin jo syvemmällä, Suomen 100-vuotisjuhlavuodessa. Tuolloin Sintonen oli mukana laatimassa Haltian kuiskaus -materiaalia, joka poiki monia varhaiskasvatuksen pedagogiikkaan liittyviä tutkimuksia. Sintosen ajatuksiin jäi kytemään kiinnostus suomalaisten metsäuskomuksiin. Kun niihin yhdisti hänen kiinnostuksensa taidekasvatukseen, digitaalisten laitteiden käyttöön, tarinoiden hyödyntämiseen ja eloisa-termin pohdintaan, alkoi uusi idea syntyä.
Kumppaniksi löytyi metsäeskari eli esikoulu, jossa suljettujen seinien sisälle mennään vain poikkeusoloissa kuten ukkosella. Muu aika vietetään ryhmän omassa metsässä. Metsäeskarilaisille metsä ei ole paikka, mihin piipahdetaan vaan paikka, missä ollaan ja eletään eskarivuotta yhdessä.
Tutkimus antaa lapsille äänen
Sintonen viettää metsäeskarin matkassa 2–4 työpäivää kuukaudessa.
– Tutkimus etenee metsä edellä. Emme mieti hankkeessa, miten opetus on järjestetty tai miten laadukasta se on, vaan selvitämme, mitä metsä on lapsille, ja mitä lapset metsälle. Tavoittelemme uutta tietoa metsässä olemisesta ja metsästä kasvatuksellisessa mielessä sekä myös lapsilta oppimisena, Sintonen kuvaa.
Tutkimushankkeessa tuotetaan matkakertomuksia, jotka heijastavat metsän ajallisuutta, rytmiä, kiertoa ja etenemistä, tilan ja maisemien kokemusta sekä kohtaamisia ja kohtauksia faktan ja fiktion rajamailla.
– Tutkimus tuo uutta laadullista ja syvää ymmärrystä lasten metsämerkityksistä ja tätä tietoa voidaan hyödyntää monessa yhteiskunnallisessa ihmisten arkeen vaikuttavassa asiassa, Sintonen kertoo.
Koneen Säätiön uuden teeman apurahahaku tuli yllätyksenä. Idea metsäeskarihankkeesta lähti liikkeelle jo maaliskuussa, Koneen Säätiö avasi haun kesäkuussa. Sintonen tarttui mahdollisuuteen, ja nyt sai apurahan.
– Apurahalla voin palkata kanssakulkijaksi matkakertojan, jolla löytyy kykyä jakaa tutkimustietoa uudella tavalla. Tutkimusjulkaisuja ei suuri yleisö juurikaan lue, mutta Koneen Säätiön rahoitus mahdollistaa uudenlaiset raportointitavat, matkakertomuksia esimerkiksi sarjakuvana tai Instagramissa jaettuina stooreina, Sintonen kertoo.
Sintonen suunnittelee hyödyntävänsä hanketta myös opetuksessa sekä opettajankoulutusyhteisössä. Metsän puolella -yhteisö avaa myös ovia eri tieteenalojen tutkimushankkeisiin.
– Olen innostunut Metsän puolella -yhteisön monialaisuudesta ja monitieteisyydestä. Yhteisö avaa aivan uudenlaisia mahdollisuuksia, Sintonen iloitsee.
