Luokanopettaja oppilaiden edessä oppitunnilla.

Opetustapojen ja didaktisen harkinnan dynamiikka opettajan työn ja opettajankoulutuksen ydinalueita (Väitös KM Mikko Tiilikainen, 21.4.2022, kasvatustiede)

Opettajan työn keskiössä on opetustapojen ja didaktisen harkinnan käyttäminen yhdessä niin, että ne edistävät viisaita opetuksellisia valintoja. Yhteiskäytön harjoitteluun on tärkeää keskittyä jo peruskoulutusvaiheessa. Näin toteaa Mikko Tiilikainen Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekuntaan tekemässään väitöstutkimuksessa. Tiilikainen rakensi tutkimuksessaan käytännön opetustyön monitahoisia, dynaamisia ydinominaisuuksia jäsentävän teoreettisen viitekehyksen.

Kasvatustieteiden maisteri Mikko Tiilikaisen  väitöstutkimuksen mukaan opetustyö kouluilla voidaan ymmärtää käytännöllisenä kasvatustoimintana, jonka ammatillisessa ytimessä on eri opetustapojen ja niiden puitteissa tarvittava opettajien didaktisen harkinnan dynamiikka.

 – Opettajat ja oppilaat kohtaavat toisensa kouluympäristössä monialaisten opetussuunnitelmallisten sisältöjen ympärillä työskennellessään. Työskentelyn tavoitteena on jatkuva oppiminen, ja siihen päästään koulun arkijatkumossa vähitellen ja vaihtelevassa määrin. Itse työskentely taas pitää sisällään monenlaista tekemistä ja toimintaa. Lisäksi esiintyy ainakin välittömimpien opetussuunnitelmallisten tavoitteiden ohi ajautuvaa aktiviteettia – tai sitten  aktiivisuuden puutetta. Tätä kaikkea opettajan tulisi oppia kohtaamaan ja käsittelemään rakentavasti, Tiilikainen sanoo.

Dynaaminen opetuskäsitys tarkoittaa Tiilikaisen väitöstutkimuksessa kahta asiaa.

– Ensinnäkin sekä opetustavat että didaktinen harkinta ovat itsessään dynaamisia opetustyön osa-alueita, joiden monitahoisuus ja käytännöllinen mutkikkuuskin on tärkeää huomioida. Toiseksi dynaaminen opetuskäsitys viittaa opetustapojen ja didaktisen harkinnan yhteistarkasteluun: Olennaista on lopulta viisaat opetukselliset valinnat, joilla oppilaiden opiskelua ja oppimista pyritään tukemaan. Valinnat toteutuvat opettajan työssä opetustapojen puitteissa, Tiilikainen sanoo.

Opetustavat ovat niitä eri järjestelyjä, joilla opiskelua koulussa toteutetaan ja tuetaan.

- Hieman yllättävästi didaktisen harkinnan käsitettä ei sellaisenaan ole juuri käytetty aiemmassa opetus- ja opettajankoulutustutkimuksessa.  Tarkoitan didaktisella harkinnalla opettajan suuntautumista opetuksen kannalta olennaisiin avaintekijöihin ja näiden käyttämistä opetustapoihin liittyvien ratkaisujen perustana. Opettajan harkinnan perusteina ovat oppilaisiin, oppisisältöihin sekä opettajaan itseensä liittyvät tekijät. Lisäksi huomioidaan kouluympäristön laajemmat reunaehdot.

Tiilikainen toteaakin didaktisen harkinnan olevan avainasemassa opetuksellisten valintojen tekemisessä ja niiden arvioinnissa sekä ammatillisessa kehittymisessä.

Tutkimuksen toimittava opetuskäytäntöjä havainnollistavana välineenä

Tiilikaisen mukaan opetustyön dynaamiseen toimintakokonaisuuteen olisi tärkeää harjaantua peruskoulutusvaiheesta alkaen.

– Keskeisin keino tähän lienee ohjattu opetusharjoittelu tai vastaavat muut ympäristöt, joissa sekä opetustapoja että niihin liittyvää harkintaa voidaan käsitellä yhdessä. Alkuvaiheen harjoitteluissa keskiössä voi olla jokin yksittäisempi opetustapojen tai harkinnan osa-alue, ja loppuvaiheessa tulisi käyttää asetelmia, joissa opetuksellisia valinnoista huolehditaan jo monipuolisesti ja itsenäisemmin, kuitenkin mentoroidusti, Tiilikainen sanoo.

Hänen mukaansa opettajankoulutuksen tutkimus- ja harjoitteluympäristöjä on myös tärkeää pyrkiä yhdistämään, sillä akateemisessa opettajankoulutuksessa kasvatustieteellisen tutkimuksen tulisi toimia keskeisenä opetuskäytäntöjä havainnollistavana välineenä. Käytännön opetustilanteisiin ja opettajan työhön kytkeytyvällä tutkimuksella voidaan esimerkiksi hahmottaa opetustapoihin liittyvän opettajan toiminnan ja ajattelullisen harkinnan välisiä suhteita. Tällainen tutkimus voi olla esimerkiksi opettajaopiskelijan omiin käytäntöihin kohdistuvaa tai esimerkiksi kokeneiden mentoriopettajien työskentelyä tarkastelevaa.

Erityistä potentiaalia hän näkee käytäntöperustaisissa ohjausmalleissa, joissa opetusharjoittelijoiden jo kokemat tuntitilanteet toimivat ohjauksen lähtökohtina.

– Tällaista lähestymistapaa käytettiin myös yhtenä väitöskirjan tutkimusmenetelmänä tuntivideoilla virikkeellistettyjen opetusharjoittelijoiden haastattelujen muodossa – opettajien taltioitujen tuntihavainnointien ja haastattelujen lisäksi.

Väitöstutkimus tuo esille keinoja harjoitella eri opetustapojen dynamiikkaa

Tarkoituksenmukainen toiminta koulutyössä ilmenee opettamisen ja opiskelemisen vuorovaikutteisena yhteistyönä. Olennaisinta on, että opetuksen keskushenkilö, oppilas, pääsee omakohtaisesti kosketuksiin oppiaineksen kanssa, työstämään opetussuunnitelman sisältöalueita monipuolisesti ja etenemään opiskelussaan. Opettajan tehtävänä on sopivin tavoin tukea tässä.

– Opetustapojen ryhmittelyn haasteena on usein ollut täsmentymätön vastakkainasettelu ja tiettyjen opetustapojen liian yksipuolinen suosittelu, Tiilikainen sanoo.

Rakentavat kahtiajaot eivät Tiilikaisen mukaan ole kuitenkaan poissuljettuja, kunhan vaihtoehdot on määritelty tarkasti ja niiden toisiaan täydentävyys ja joustavat yhdistelmät on otettu huomioon.

– Tällaiseen tarkastelutapaan itse asiassa viittaan opetustapoihin sisäistyneen dynamiikan idealla. Tutkimuksessani esitän, että opetustapojen dynamiikka rakentuu suorien ja epäsuorien opetustapojen varaan. Esittelen ja kehittelen jäsennyksiä, joilla tätä dynamiikkaa voidaan havainnollistaa, ymmärtää ja harjoitella – esimerkiksi opetustapojen välimuotojen avulla, Tiilikainen sanoo.

Toisaalta opetustyön dynamiikka taas rakentuu opettajan kokonaisharkinnassa: opetuksellisia valintoja ohjaavat perusteet tulisi kattaa kokonaisvaltaisesti ja huomioida yhtäaikaisesti. Esimerkiksi erilaisista taustoista ja tilanteista tulevia oppilaita opetetaan ryhmämuotoisesti ja myös opetussuunnitelmasta nousevat sisällölliset painopistealueet leikkaavat toisiaan opetusjaksojen aikana samanaikaisesti.

– Viimekätinen didaktisen harkinnan dynamiikka opetustyössä voidaan tutkimukseni mukaan ymmärtää opettajan kokonaisvaltaisena harkitsevaisuutena, joissa painottuu sekä opetuksellinen päämääräsuuntautuneisuus että tilannekohtaisten tekijöiden ja tarpeiden huomiointi, Tiilikainen sanoo.

***

KM Mikko Tiilikainen esittää väitöskirjansa ”Representing Teaching Dynamics: Teaching Approaches and Instructional Reasoning Revisited” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa torstaina 21.4.2022 klo 18 (Turun yliopisto, Opettajankoulutuslaitoksen Rauman kampus, Aino Pohjanoksa -sali, Seminaarinkatu 1, 26100 Rauma). Väitöstä voi seurata myös etänä osoitteessa https://utu.zoom.us/j/63403455397.

Vastaväittäjänä toimii professori Jerry Rosiek (University of Oregon, Yhdysvallat) ja kustoksena professori Jukka Husu (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on kasvatustiede.

Turun yliopisto seuraa aktiivisesti koronavirustilannetta ja viranomaisten ohjeita. Yliopisto päivittää ohjeitaan tilanteen mukaan. Ohjeet ja linkit löytyvät osoitteesta: utu.fi/koronavirus

Väittelijän yhteystiedot: +358 50 338 6924 mmktii@utu.fi

>> Väittelijän kuva

>> Väitöskirja on julkaistu sähköisenä

Luotu 14.04.2022 | Muokattu 14.04.2022