Kansainvälinen tutkimusryhmä on löytänyt mikromuoveja pohjakerrostumista eli sedimenteistä, jotka ovat syntyneet kauan ennen muovimateriaalien keksimistä. Sedimenttien mikromuovipitoisuudesta on toivottu mittaria geologiseen ajoittamiseen, mutta uusi löytö osoittaa, ettei mikromuovien kulkeutumista tunneta vielä riittävän hyvin.
Sakari Alhopuron säätiö myönsi rahoitusta yhdeksälle Turun yliopiston tutkijalle yhteensä yli 490 000 euroa.
Itämeri on monella tapaa erityinen tutkimuskohde: se on sekä nuori meri että yksi maailman vilkkaimmin liikennöidyistä ja saastuneimmista merialueista. Sitä on kutsuttu laboratorioksi, aikakoneeksi ja pilotiksi, jossa kehitettyjä suojelutoimia voidaan viedä muualle maailmaan. Turun yliopistossa ajankohtaisiin haasteisiin pureudutaan niin luonnontieteiden, merialuesuunnittelun kuin historiantutkimuksen näkökulmista. Kuusi tutkijaa kertoo, miten tutkimuksella tähdätään lähimeremme tilan parantamiseen.
Mikromuoviongelman ratkaisemiseksi värvätään bakteereita, rakennetaan jätevesisuodattimia, hiotaan direktiivejä, valmistetaan biohajoavia muoveja, kehitetään kierrätystä ja rajoitetaan mikromuovien käyttöä kosmetiikassa. Muovijätteen kerääminen luonnosta on hidasta ja haastavaa, mikromuovien osalta mahdotonta, kirjoittaa erikoistutkija Saija Saarni. Kirjoitus on julkaistu alun perin MustRead Akatemiassa.
Geologian tutkijatohtori Saija Saarni tutkii arvostetun Axa-säätiön rahoituksen turvin vesistöjen mikromuovimääriä ja arvioi, millaisia riskejä niistä aiheutuu vesiekosysteemeille ja ihmisen terveydelle.
Järvien pohjalle kerrostuva muta eli sedimentti paljastaa, miten järvet reagoivat muutoksiin ilmastossa ja ihmistoiminnassa. FM Sarianna Salminen selvitti väitöskirjassaan, miten kuusi erilaista Etelä-, Keski- ja Itä-Suomessa sijaitsevaa järveä ovat reagoineet ilmaston ja ihmistoiminnan muutoksiin viimeisten 200 vuoden aikana.
Ofioliitit ovat merellisen kuoren palasia, jotka ovat mantereiden törmäyksissä joutuneet mereltä maalle ja vuoristoihin asti. 95 miljoonaa vuotta sitten muodostunut Mawatin ofioliitti on jäännös Neotethyanin valtameren kuoresta ja on nyt osa Zagrosin vuoristoa Koillis-Irakissa. Ofioliittien tutkimus auttaa ymmärtämään merellisen kuoren kehitystä, laattatektoniikkaa ja Maan kehitystä.
Etelä-Suomen kallioperä on lähes kaksi miljardia vuotta vanha ja sen kuoren paksuus on maapallon suurimpia. FM Jaakko Kara tutki väitöskirjassaan kallioperän syntyä ja kehitystä ja loi mallin, joka selittää harvinaisten korkean Nb (niobium) -pitoisten kivien esiintymisen, erittäin paksun kuoren synnyn mekanismin sekä yleisen, vulkaanisen kaarityypin, magmatismin Etelä-Suomen alueella.
Jääkausien lämpimiltä välivaiheilta säilyneiden maakerrostumien kasvi- ja eliöjäänteet on Suomessa aiemmin tulkittu pääasiassa joko Eem-lämpökauden tai viimeisen Veiksel-jääkauden ikäisiksi. Uudet havainnot osoittavat, että suurin osa kerrostumista on paljon vanhempia ja ne kertovat 200 000–400 000 vuotta sitten vallinneiden lämpimien välivaiheiden luonnonoloista, kasvillisuudesta ja ilmastosta. Tutkimustulokset muuttavat aiempia käsityksiä jääkausista.
Suomen soiden turvekerrostumista ja järvien pohjasedimenteistä on löytynyt paljaalle silmälle näkymättömiä tuhkahorisontteja, jotka paljastavat, että Suomeen kantautuu tulivuoren tuhkaa sekä Islannin että Alaskan tulivuorten purkauksista. Löytyneitä tuhkakerroksia voidaan käyttää sekä ajoitushorisontteina ympäristötutkimuksessa että tuhkapilvien levinneisyyden ja liikkeiden kartoittamiseen.