Asiasana: Sydäntutkimuskeskus

Turun yliopiston Sydäntutkimuskeskuksen koordinoima suomalaistutkimus osoittaa, että sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijät, kuten korkea verenpaine, seerumin korkea kokonais- ja LDL-kolesterolipitoisuus sekä ylipaino lapsuudesta keski-ikään ovat yhteydessä heikkoon kognitiiviseen toimintaan keski-iässä. Useiden riskitekijöiden kasautuminen oli voimakkaammin yhteydessä kognitiivisiin toimintoihin, kuten muistiin ja oppimiseen, visuaalisen tiedon käsittelykykyyn sekä reaktioaikaan.

Veren seerumin rasvahappokoostumus on yhteydessä kardiometabolisiin riskitekijöihin, käy ilmi FT Jari Kaikkosen Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessa. Tutkimuksessa havaittiin, että tyydyttyneen ja kertatyydyttyneen rasvan prosenttiosuudet olivat suurempia henkilöillä, joilla oli kohonnut kardiometabolisten sairauksien riski. Vastaavasti monityydyttymättömän rasvan, omega-6-rasvan ja erityisesti linolihapon osuudet olivat näillä henkilöillä pienempiä.

Juho Vainion Säätiö on myöntänyt Turun yliopiston tutkijoille kaikkiaan 19 apurahaa, yhteensä liki 380 000 euroa, kansanterveyttä ja terveitä elämäntapoja edistävään tutkimukseen. 

Sydäntutkimussäätiö on myöntänyt yhteensä viisi miljoonaa euroa sydäntutkimukseen. Turun yliopiston ja Turun yliopistollisen keskussairaalan sydäntutkimukselle myönnettiin yhteensä liki 860 000 euroa.

Turun yliopiston sydäntutkimuskeskuksen STRIP-tutkimuksessa on selvitetty ravitsemussuositusten mukaiseen syömiseen tähtäävän ohjauksen pitkäaikaisvaikutuksia. Tutkimukseen 7 kuukauden iästä 20 vuoden ikään asti osallistuneet henkilöt kutsuttiin tutkimuskäynnille uudelleen 26 vuoden iässä. Tulokset osoittavat, että ravitsemusohjausta saaneilla on aikuisiässä matalampi seerumin kolesterolipitoisuus ja parempi insuliiniherkkyys kuin verrokkiryhmään kuuluneilla.  

Turun yliopiston Sydäntutkimuskeskuksen koordinoima tutkimus osoittaa, että altistuminen passiiviselle tupakoinnille lapsuudessa ja nuoruudessa on yhteydessä heikompaan muistiin ja oppimiskykyyn keski-iässä. Ero altistuneiden ja altistumattomien välillä vastaa jopa viiden vuoden ikääntymisen aiheuttamaa muutosta.