Asiasana: Meri ja merenkulku

Suomen tavaraviennistä- ja tuonnista lähes 90 prosenttia tapahtuu meritse. Merikuljetukset ja siihen liittyvä logistiikka ovat yhteiskunnan toiminnan elinehto. Huoltovarmuusorganisaation Vesikuljetuspoolin tuottama Suomen merikuljetusten huoltovarmuuskapasiteetti -selvitys arvioi, millainen on tämänhetkinen Suomen huoltovarmuudelle riittävä merikuljetuskapasiteetti. Arvio perustuu todellisiin liikennemääriin ja poikkeusoloista tehtyihin skenaarioihin. Selvityksen on toteuttanut Turun yliopisto logistiikan professori Lauri Ojalan johdolla.

Helmikuun Majakasta voit lukea viimeisimmistä ja tulevista MKK:n hankkeista ja tilaisuuksista.

Turun telakan suora ja välillinen työllisyysvaikutus Suomessa jatkoi edelleen kasvuaan vuonna 2021 vuoteen 2018 verrattuna. Kasvu oli yli 13 prosenttia, selviää Turun yliopiston tekemästä telakan aluevaikutustutkimuksesta. Turun seutukunnan alueella kasvu oli jopa 42 prosenttia.

Toteutunut kehitys on pysynyt vielä positiivisella tasolla, mutta tulevaisuuden odotuksia kuvaavat tunnusluvut viittaavat heikentyviin suhdannenäkymiin.  Edellisessä barometrissa ennakoitu positiivisempi ja normaalimpi tilanne ei näytä jatkuvan. Talouden epävarmuuden ohella merihenkilöstön palkkaamisen vaikeus näyttäytyy yhä selkeämmin tulevaisuuden haasteena. Ympäristösääntely ja vähähiilisyyden tavoittelu näkyy varustamoiden suunnitelmissa.

Merimiehen minuus on kokovartaloperformanssi. FM Ulla Kallberg selvitti etnologian alan väitöstutkimuksessaan, millaisia käsityksiä merimiehillä oli merimiehenä olemisesta ja siitä, miten he kokivat oman minuutensa ja ymmärsivät paikkansa ja asemansa rahtia kuljettaneiden höyrylaivojen työyhteisöissä vuosina 1910–1955. Tutkimuksessa minuus paljastui dynaamiseksi käsitteeksi. Se eletään ja koetaan ja nuo kokemukset ovat usein raskaita ja raastavia.

Yhdysvaltalaisilla valaanpyyntialuksilla eli 1800-luvulla tavallisia naisia erikoislaatuisissa olosuhteissa. Emilia Syväsalmi selvitti yleisen historian alan väitöstutkimuksessaan, millaisena valaanpyyntialusten kapteenien vaimot vuosina 1840–1870 kokivat elämänsä laivayhteisössä. Päiväkirjateksteissään naiset kirjoittivat itsensä osaksi laivayhteisöä kuvailemalla valaanpyyntiä ja yhteistä tekemistä. Naisten merelle lähtö haastoi totuttua asetelmaa, jossa mies teki työtä merellä ja nainen odotti kotona maissa.