Vuosi 2023 on folkloristiikan ja uskontotieteen juhlavuosi. Juhlavuoden kunniaksi oppiaineet järjestävät Studia Generalia -luentosarjan yhteistyössä Turun kaupunginkirjaston kanssa. Lisäksi juhlavuosi näkyy oppiaineiden blogissa ja YouTube-kanavalla.
Yhteiskunnan rationaalistumisesta ja maallistumisesta huolimatta yhä useammat kääntyvät uushenkisyyden puoleen lumoa ja pyhän kokemuksia etsiessään. Uutuusteos esittelee uushenkisyyteen liittyviä suuntauksia, niiden historiaa ja uushenkisyydestä tehtyä tutkimusta Suomessa.
Turun yliopistossa väittelevä filosofian maisteri Katriina Hulkkonen tarkasteli uskontotieteen alaan kuuluvassa väitöskirjatutkimuksessaan kanavointi-ilmiötä eli viestien välittämistä henkimaailman olennoilta ja siihen pohjautuvaa henkisen alan yrittäjyyttä. Tutkimus osoitti, että tämän tyyppisen uushenkisen yrittäjyyden keskiössä ovat tiedolliset käsitykset ja eettiset näkökulmat.
Filosofi Ken Wilber on luonut neljän vuosikymmenen ajan systemaattista teoriaa kokonaisvaltaisemmasta suhtautumista maailmankaikkeuteen. Osana tätä teoriaa on ihmisen suhde henkisyyteen. FM JP Jakosen Turun yliopistossa tarkastettava väitöskirja on ensimmäinen uskontotieteellinen tutkimus Wilberin ajattelusta. Tutkimus osoitti, että Wilberin mukaan henkiset ja uskonnolliset traditiot voivat selviytyä vain, jos niiden käsitteistöä uudistetaan nykyihmisen ajattelua vastaavalla tavalla.
Filosofian maisteri Pekka Tolonen kokosi Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassaan yhteen keskiaikaisen, harhaopiksi tuomitun valdesilaisuuden alkuvaiheista muistiin merkityt hajanaiset kertomukset. Tutkimus osoitti, kuinka Ranskassa syntynyt maallikkohengellisyyttä korostanut liike häilyi aikalaisten kertomuksissa ja tulkinnoissa oikeaoppisuuden ja harhaoppisuuden rajamailla. Pyhimyskulttien syntymistä Tolonen tarkasteli analysoimalla erakkonainen Mathildasta säilyneitä kertomuksia.
Turun yliopistossa väittelevä Nina Kokkinen selvitti väitöstutkimuksessaan, miten Akseli Gallen-Kallelan (1865–1931), Pekka Halosen (1865–1933) ja Hugo Simbergin (1873–1917) taide liittyy 1900-luvun vaihteessa kukoistaneeseen esoteeriseen henkisyyteen. Taiteilijat innostuivat muiden aikalaistensa tavoin muun muassa teosofiasta, spiritualismista, vapaamuurariudesta ja psyykkisestä tutkimuksesta, jota alettiin myöhemmin kutsua parapsykologiaksi. Nämä ilmiöt jättivät näkyviä jälkiä heidän taiteeseensa.